Ääneenlukeminen kuului koulupäiviin toistuvasti ainakin vielä 1970-luvulla. Liekö kukaan virkamiehistä missään hallintoportaassa ohjeistanut opettajat arvioimaan oppiko kukaan mitään äänenluennan aikana.
Mielenkerrostumissa elää muistikuva siitä, että itse kunkin keskittymiskyky katosi omaa lukuvuoroa pelätessä. Päät painuivat kohti pulpetin kantta. Näköala sumeni äärettömäksi avaruudeksi. Piinaavien minuuttien aikana haavekuviin nousi oppituntia seuraava ruokatunti.