Kahdeksanvuotias poika oli päässyt kuorma-auton lavalla yli 60 kilometrin matkan Kalajoen hiekkasärkille. Tienvarren tonkasta ostettu jäätelö oli elämän ensimmäinen.

Niin oli myös matka näin kauas kodista, merelle asti, mahtavien hiekkasärkkien keskelle. Särkillä oli myös Ravintola- ja matkustajakoti Hilman hotellin kahvila.

Että tällaistakin maailmassa voi olla.

Silloin oli vuosi 1954.

Tyttökin oli päässyt käymään hiekkasärkkiä katsomassa, vaikka elämä pienellä maalaistilalla oli niukkaa. Nyt sitten piti päästä oikein elokuvateatteriin kaupunkiin. Äiti oli ajatuksesta vihainen, mutta isä myönteli luvan, sillä olihan hän itsekin muiden sodan käyneiden miesten kanssa nähnyt Tuntemattoman sotilaan.

Keskikouluikäinen tyttöjoukko pyöräili jännittyneenä kuuden kilometrin matkan, osti liput ja istui elokuvateatterin penkeille. Ben-Hur kesti kolme ja puoli tuntia.

Se oli aivan uskomaton kokemus.