Miesporukka mittailee katseellaan Minna ja Jari Itkosen pihalla Karjasillan Routuntiellä olevaa leikkimökkiä. Pian suunnitelma on valmis; pöllejä alle poikittain, lankut maahan pitkittäin kohti uutta sijoituspaikkaa, niin eiköhän mökki saada liikkeelle.
Itkosten leikkimökki tuli viime kesänä laitatettua nosturilla pihalle aivan väärään paikkaan. Se tukki pahasti reitin kadulta sisäpihan puolelle. Kun siirtoa sopivammalle paikalle alettiin miettiä, Minna Itkonen muisti seurakunnan talkooporukan, josta hän oli kuullut juttua. Parilla puhelulla miehet löytyivät, ja nyt he seisovat joukolla Itkosten pihalla, maanantaiaamuna kello 9, valmiina työhön.
”Eipähän tartte olla kotona”, Ossi Kiuru perustelee pilke silmäkulmassa talkooharrastustaan.
Kiurun kiireet loppuivat työttömyyteen ja työttömyyseläkeputkeen nelisen vuotta sitten. Vapaaehtoistyötä hän toki oli tehnyt ennenkin, perhepiirissä appivanhempia auttamalla. Nyt päivät täyttyvät talkootempausten lisäksi vapaaehtoistyön kursseilla ja muun muassa avustajana seurakunnan leireillä.
Mies auttaa mielellään
Talkooryhmään kuuluu vajaat kymmenen aktiivia. Vapaaehtoistyön diakoni Heikki Kaikkonen kertoo auttamisen saaneen alkunsa ruokapankkitoiminnasta vuonna 1997. Silloin oli tarve saada miehiä mukaan käytännön töihin, ja yllättäen tulijoita oli jopa enemmän kuin tarvittiin. Huomattiin, että moni mies kaipaa touhua, jossa voi olla avuksi ja hyödyksi kanssaihmisille.
”Samaan aikaan vapaaehtoistyön projektissa kävi ilmi, että erityisesti vanhuksilla olisi monenlaista pienen avun tarvetta. Nyt olemme auttaneet vuosia ja autettavia riittää. Melkein kaikkea on tehty, uponneita laivoja ei ole vielä nostettu”, Kaikkonen nauraa.
Itse asiassa talkoolaisten työt on rajattu ”tavallisen miehen taidoin” tehtäviin askareisiin, maalaamiset, putki- ja sähkötyöt jätetään ammateissa toimivien touhuiksi.
Torstaisin talkoolaisilla on viikkopalaveri Öbergin talolla, ja yleensä jaossa on puolenkymmentä lähtöä viikolle.
Auttamalla saa itsekin
Velu Näreaho laskee käyneensä edellisellä viikolla viidellä auttamiskeikalla. Maanantaina porukka lähtee kiitoskahvit juotuaan Karjasillalta vielä Sanginjoelle laskemaan laiturin veteen avuntarvitsijana näkövammainen mies.
Näreaho on ollut työttömänä viisi vuotta, josta kolme vuotta mukana seurakunnan talkooporukassa. Mukaan hän lähti toisen talkoolaisen, Jukka Silkamon, innostamana. Talkootyön myötä elämänlaatu parani. Viikkoihin ja päiviin tuli rytmiä.
”Siinä saa itsekin, kun näkee, että voi olla avuksi. Hyvä, että on järkevää tekemistä”, hän toteaa.
Muuttoapuna miehet ovat tämän tästä. Talven toimia ovat lumityöt ja hiekoitukset, kesän kynnyksellä on haravoitu, saunapuiden tekoa ja kauppareissuja riittää tasaisesti ympäri vuoden. Ja sen miehet ovat huomanneet, että monelle autettavalle jutteleminen on tärkeää siinä, missä käytännön työn hoituminenkin.
Velu Näreaho ja Jukka Silkamo tekevät Ossi Kiurun tavoin vapaaehtoistyötä myös leireillä. Alunperin ruokapankkitoiminnan vapaaehtoinen Vilho Savilaakso on jo pitkään auttanut erilaisissa arkiaskareissa lähipiirissään asuvia. Myös Paul Penttilä on löytänyt monenlaista toimintaa vapaaehtoispuolelta.
Auttaminen kiinnostaa yllättävän paljon. Penttilä kertoo monen kyselleen, kuinka porukkaan pääsee mukaan. Porukkaan saa yhteyden puhelimesta 040-5025010/Heikki Kaikkonen.