Museotoimenjohtaja Unto Käyhköä jännittää ainakin aavistuksen verran. Miltä kaunotar mahtaa näyttää monen vuoden varastoinnin jälkeen? Onko se yhtä silmiä hivelevän upea kuin reilu vuosikymmen sitten, kun se juhlavin menoin laskettiin vesille sisäsatamassa? Vai onko aika sammaloittanut muistot?
Muistikuva ei petä. Kun Myllyniemen Veneranta Oy:n vetäjä Markku Suorsa avaa uiton entisen venevaraston salvan ja läväyttää pariovet auki, viikinkiveneen linjakkaat piirteet löytyvät hämärässäkin alumiiniveneen, muovijollan ja puisen soutuveneen takaa. Sen kupeisiin on kertynyt pölyä, mutta kymmenmetrinen puinen rovi näyttää pysyneen kuosissaan ilman suurempia halkeamia.
"Hyvältä näyttää", Käyhkö ja Suorsa ihastelevat. Vene on esimerkki kuivaniemeläisestä veneenrakennustaidosta.
Suoralta käden kumpikaan ei uskalla tarkkaan sanoa, kuinka monta vuotta vene on ollut majoitettuna varastossa. Joka tapauk-
sessa se on ollut siellä viime vuosikymmenen loppupuolelta suojassa auringon räkötykseltä ja piiskaavilta sateilta. Uittolaiset osasivat varjella veneitään rakentamalla hyvin tuulettuvia varastoja.
Ennen nykyistä varastointia alus oli esillä Rovaniemellä Arktikumissa, ja siltä reissulta niin Käyhköllä kuin Suorsallakin on huomautettavaa. "Oikein pahaa teki, kun näki, että vene on ulkosalla säiden armoilla. Olisivat laittaneet edes katoksen sen päälle", Suorsa huomauttaa.
Myös kemin museoammattilaisia hämmästytti pohjoisen elämäntavan, kulttuurin ja historian esille tuojan tapa käsitellä lainavenettään.
"Arktikum olisi halunnut ostaa veneen, mutta siitä olisi maksettu liian vähän", Käyhkö kertoo.
Kasteessa nimi
Kemi Mac Haakon
Viikinkivene rakennettiin Vuoden 1995 seudullista Viikinkikesää varten. Norjan Gokstadin hautalöydön mukaan rakennettu alus kastettiin Kemi Mac Haakoniksi, mutta jälkiosa nimestä pudotettiin myöhemmin pois. Nyt keulassa lukee yksinkertaisesti vain Kemi.
Veneellä tehtiin pieniä purjehduksia lähivesillä, ja käytiinpä sillä kerran Oulussa asti. Mutta sitten tuuli tyyntyi, into laimeni ja Viikinkikesä meni menojaan. Seudulliset triennaalitkin nuukahtivat hiljalleen Humpuukikesän jälkeen. Niin ikään huikea ajatus kulkea veneellä viikinkireittiä Venäjän jokia myöten Mustallemerelle kuivui rahoitukseen.
"Seudullinen yhteistyö loppui rahan puutteeseen. Nyt meillä on taas suunnitteilla seudullisia tapahtumia, joskin ongelmana on edelleen rahoituksen järjestäminen", Käyhkö huomauttaa.
Aluksi nähtäville
sisäsatamaan
Vaikka seudullinen kulttuuriyhteistyö ei nousisikaan tuhkasta, ainakin viikinkivene otetaan vihdoin pois pölypussista. Kemin Matkailun toimitusjohtaja Tani Järvinen kuuli suhteellisen tuoreena kemiläisenä veneestä viime kesän lopulla.
"Silloin teimme matkailussa päätöksen siitä, että pyrimme saamaan sen aikaisin keväällä vettymään ja vähintään yhdeksi nähtävyydeksi sisäsatamaan. Varastossa se menee omasta edestään."
Käyhkö on mielihyvin samoilla linjoilla, kunhan matkailu hoitaa hommasta koituvat kulut. Viikinkivene on eittämättä mielenkiintoinen lisä Kemin perinnealuslaivastoon, jossa seilaa jo matkailujäänmurtaja Sampo ja Meri-Lapin Työhönvalmennus-säätiön Jähti, joka laskettiin vesille viime kesänä. Yksityinen Katariina-alus on tehnyt merirosvoristeilyjä muutaman suven Kemin edustan vesillä.
Toistaiseksi on auki, pääseekö viikinkivene myös purjehtimaan matkailun merkeissä. Järvisen mukaan näin tapahtuu ilman muuta, jos vain veneen kunto sen sallii ja hyviä ideoita löytyy.
Kemin markkinointisihteeri Seppo Lankinen sanoo olevansa todella iloinen, kun vene tulee taas nähtäville. "Viikinkivene on pieni, eikä siitä ole oikein kaupalliseen käyttöön. Tosin pienille ryhmille sitä voisi vuokrata. Sisällöistähän nämä hommat ovat kiinni", Lankinen arvioi.