Kelujärvestä kohti Kitistä lähtevän Kelujoen kohdalla järveä peittää sankka korteniitty. Juuri tällä kohdalla venemiehelläkin olisi vaikeuksia päästä rannalle. Vesikasvit jopa estävät järviveden vapaan virtaamisen laskujokeen.
"Kelujärvi on tyypillinen matala järvi, jonka rannat olisivat pian vesikasvillisuuden vallassa, ellei mitään tehdä. Viihtyvyyden ja veden vapaan vaihtumisen vuoksi tämäkin kohta on tarpeen niittää", vesiniittokoneen kuljettaja Timo Kovala kertoo.
Mies on juuri ajanut niittokoneensa avovedestä korteikon läpi rantaan. Vaivattomasti vedenalainen viikate on leikannut korteniittyyn niittokoneen levyisen väylän. Kyläläiset ovat asetelleet laskujoen niskalla olevan pohjapadon päälle riukuja, jottei leikattu korte karkaa virran mukana jokeen.
"Kun jokisuu avataan, vesi pääsee vaihtumaan vapaasti. Korteniitty muodostaa jokisuuhun suodatinkerroksen, joka estää veden vapaan pääsyn laskujokeen", Kovala valistaa.
Kolmen kesän urakka
Timo Kovalalla on monen vuoden kokemus Lapin järvien parturoinnista. Tämänkesäisen niittourakan Lapin ympäristökeskus käynnisti heinäkuun alussa Ranuan Portimojärvellä. Kelujärven jälkeen niittokone siirretään läheiselle Orajärvelle, jonka jälkeen ovat vielä vuorossa Savukosken Värriöjärvi ja Inarin Akujärvi.
"Sen jälkeen olemme leikanneet vesikasvillisuutta kaikkiaan 12 järvessä", hän laskee.
Yksi niittokerta ei kuitenkaan riitä. Kelujärvessäkin Kovala on nyt kolmatta kesää. "Ainakin kahtena kesänä täällä pitäisi vielä niittää, jotta toimenpiteellä olisi pysyvämpää vaikutusta", Kovala arvioi.
Jo kahdesti niitetty Kelujoen luusua on hyvä esimerkki siitä, kuinka nopeasti vesikasvillisuus valtaa rannan uudelleen. "Luulisi, ettei tälle ole koskaan tehty mitään, mutta on korteikko nyt jonkin verran harvempi ja alue pienempi kuin edelliskesinä", hän kertoo.
Järvikasvillisuuden niittäminen on Lapin ympäristökeskuksen jokavuotinen urakka. Niittokonetta ajetaan järvillä kahdessa vuorossa. Koneen jäljessä ajaa moottoriveneellään ympäristökeskuksen veneporukka, joka kokoaa niitetyt kasvit rantaan. Kyläläiset puolestaan talkoilevat kasvit riittävän etäälle rannalle.
"Kokoaminen on erittäin tärkeää, sillä järvissä on paljon kasvia, jotka juurtuvat leikatuista pätkistäkin. Jos leikkoa ei koota pois, kasvillisuus saattaa niiton vuoksi jopa lisääntyä", Kovala kertoo.
Rannalla kasvimassa pitää läjittää kauas rantaviivasta, jotta siitä ei pääse valumaan ravinteita takaisin vesistöön. Massa voidaan kompostoida tai käyttää maanparannusaineena. Eläinten ruoaksi leikkoa ei voi käyttää.
"Jos korte leikattaisiin veden pinnan yläpuolelta, sitä voitaisiin käyttää porojen ja lampaiden ravintona. Eläimille syvältä niitetty korte ei sovellu, sillä sen mukana nousee kaikenlaisia pieneliöitä. Lisäksi vedenalainen kasvi on limaista", Kovala sanoo.
Siipiratasvene paras
Niittokohteita voivat esittää kunnat, kalastuskunnat, kyläyhteisöt tai yksittäiset kansalaiset. Ympäristökeskuksen asiantuntijat käyvät tutkimassa paikat ja valitsevat seuraavan kesän niittokohteet. Kustannuksista huolehtii valtio.
Kovala kertoo, että siipiratastyyppinen vene on syntynyt kokemusten perusteella.
"Heinikossa siipiratas on ehdoton, sillä perämoottorilla siellä ei pärjää. Pohjakosketukset eivät siipirattaan kanssa haittaa. Veneen tasaisen pohjan suojana ovat tukipalkit, joten lommotkaan eivät pääse yllättämään."
