Viikate on alakuloisuudessaan niin suomalainen kuin bändi vain voi olla. Mutta Viikate ei ole sinivalkoisesti suomalainen. Se edustaa suomalaisuutta mustavalkoisesti, kuten yhtyeen musiikkivideotuotannon tuonifilmatisoinnit omalla kirjaimellisen karulla tavallaan todistavat.
Viikate on tehnyt tasaista nousua koko meneillään olevan vuosituhannen ajan. Keskellä hehkeintä tammikuuta ilmestyy melkoisten odotusten saattelemana levy Marraskuun lauluja I. Kolme sitä edeltänyttä albumia on pystynyt tunkeutumaan virallisen listan top-kymppiin. Ja sijoitus on kerta kerralta kivunnut lähemmäs kärkeä.
"Alussa, noin kymmenen vuotta sitten, koko Viikate-touhu oli niin sanottua varmaa hapuilua. Mutta tässä on oppinut keskittymään olennaiseen. Nyt siellä alkaa jo olla maailmanlopun merkit ilmassa", Viikate-pomo Kaarle Viikate kertaa bändin taivalta.
"Jo muutaman vuoden ajan on ollut vähän kuin joulu koko ajan. Toisaalta, joulunahan äijät pannaan lihoiksi", Kaarle puntaroi hiljattain taas kerran juhlitun joulun myönteisiä ja kielteisiä puolia.
Rättivarasto, pakki ja lusikka-haarukka
Marraskuun lauluja I on äänitetty Kouvolan Kasarminmäellä toimivassa studiossa. Venäjän armeijan tarpeisiin muinoin rakennettu kasarmikokonaisuus on Kaarle "Kalle" Viikatteelle läheinen paikka jo lapsuudesta.
"Isäpappa oli siellä töissä, joten tulihan siellä möyrittyä. Rättivarastokin tuli perin tutuksi."
Kasarmin ja rättivaraston kautta armeijatermistön kimppuun päässyt Kaarle intoutuu määrittelemään yhtyeensä musiikin lusikka-haarukka-yhdistelmäksi. Nyt enää vain pakki puuttuu.
"Pakki todellakin puutuu, kun ajattelee mitä vauhtia tällä levyllä pidetään alusta loppuun", herra Viikate sanoo.
Uudella albumilla armeijaa ja sotilaita muistetaan kappaleessa Padat. Se ei, kuten ei Viikate muutenkaan, varsinaisesti edusta aurinkoisen hiekkarannan ilakointimusiikkia.
"Kuolo kortensa kantaa, kantaa pöytään, pyytää alkamaan. Sotamiehet kuin vainaat, risteihin kiinni luuviidet naulataan", kappaleessa lauletaan.
Molli maistuu
Kalle Viikatteelle kelpaa hyvin, kun hänen bändinsä musiikin määrittelee rautalankaheavyksi.
"Meikäläiseltä ei suomisouli taitu, sen jätän suosiolla muiden tehtäväksi. Mutta heavymusiikki on kiinnostanut minua pikkupojasta lähtien. Vaikka enhän minä silloin ymmärtänyt, mitä ja mistä ne laulaa. Että kuinka henkeviä asioita sieltä nyt mahtaakaan tulla", Kalle naureskelee.
"Ja kotimaisista minuun ovat tehneet vaikutuksen muun muassa Mana Mana ja Lyijykomppania", hän lisää.
Kaarle Viikate haluaa lisätä pakettiin vielä yhden yhtyeen musiikin kannalta tärkeän seikan.
"Molli maistuu aina duuria paremmalta", Kalle kiteyttää mielipiteensä, joka pitkälle selittää Viikatteen musiikin vähemmän hilpeät tunnelmat.
Määrä korvaa laadun
Kun Viikatteen albumin nimi on Marraskuun lauluja I, turskilla määrällä päättelykykyä siunattu toimittaja osaa arvata tulevaisuudessa häämöttävän myös levyn Marraskuun lauluja II.
"Se ilmestyy vielä tämän vuoden puolella, loka-marraskuussa. Ykkönen ja kakkonen muodostavat yhdessä tupla-albumin, jollaisena se konkreettisestikin julkaistaan. Ja vieläpä vinyylinä, vanhan ajan aukeavalla kannella", Kalle hehkuttaa.
Kaksi levyä vuodessa on näinä päivinä melkoinen julkaisutahti. Viikate suunnittelee Marraskuun lauluja II:n julkaisua seuraavien keikkojen jälkeen, siis joskus vuonna 2008, pitävänsä jopa vähän lomaa.
"Vaikka meillä mottona onkin, että määrä korvaa laadun, niin joku rajahan siinäkin on oltava."