Maatilalle tuleva emäntä kasvattaa paitsi pirtin lapsilukua myös tilan kokoa ja lypsävien määrää. Näin sanoo Sotkamon Rimpilänniemelle uutta 70 lypsävän robottinavettaa rakentavan tilan nuori emäntä Mirka Nykänen.
"Yleensä tilan poika jää pitämään tilaa, ja kumppanin löytäminen on enempi miesten kuin naisten ongelma", Nykänen sanoo. Mirka Nykänen edustaa pohjoissuomalaisia tuottajajärjestö MTK:n alaisessa maaseutunuorten keskusvaliokunnassa.
"Ihan ensimmäisessä kokouksessa ruvettiin jo puhumaan siitä, että millä tavoin saataisiin maaseutuhenkiset naiset ja miehet löytämään toisensa", Nykänen tunnustaa.
Viime kesän valtakunnallisessa maaseutunäyttelyssä nuoret tuottajat pitivät yllä treffilatoa, jonne saattoi jättää kirjeenvaihtoilmoituksen. "Netti olisi hyvä foorumi tällaiselle, mutta mikä tahansa sinkkupalsta ei käy vaan sen pitäisi olla vain maaseudulla asuville tai sinne muuttamaan haluaville", Nykänen miettii.
Televisiossa pyörii tänä syksynä kaksikin tositv-tyylistä emännän etsintäohjelmaa. Mirka Nykänen ei ole katsonut hyvällä maajussi-buumin kaikkia ilmentymiä. Kun iltapäivälehdessä esitellään maajussimuodiksi kumpparit ja haalarit, se menee nuoren emännän mukaan jo maalaisten halventamisen puolelle.
"Töitä tehdään haalareissa, mutta kyllä meistä salonkikelpoisia saa tarvittaessa ihan niin kuin kaupunkilaisistakin."
Tehdastyö Tampereella vaihtui kaksi vuotta sitten emännän töihin Helena Törmällä. Lempäälässä tansseista löytynyt Timo Seppänen paljastui maatilan isännäksi Suomussalmelta.
Muutto toiselle puolelle Suomea olisi voinut mietityttää, mutta Helena Törmä oli kasvanut Urjalassa lypsykarjatilalla. Uusi emäntä toi kainuulaistilalle uusia tuulia.
"Onhan se homma vähän muuttunut. Uusi navetta rakennettiin 40 lypsävälle."
Suomussalmella on seurattu mielenkiinnolla television emännän etsintäohjelmia.
"Onhan se ihan hyvä, jos ohjelmat vievät asiaa eteenpäin, mutta en minä usko, että peruskaupunkilainen sopeutuu edes viikossa maalle. Kulttuurishokkihan siitä tulee. Ei saisi ihan viihteeksi emäntäpulaakaan laittaa", Helena Törmä miettii.
"Se on sattumankauppaa, jos sitä vielä emännän saa", uskoo poikamiesisäntä Arto Ronkainen Sotkamon Laakajärveltä.
Laakajärvi sijaitsee Kainuun ja Savon rajamailla. Alueen menopaikkoja ovat teerisuot ja kalaisat järvet. Ronkainen sanoo pohtivansa joskus muuttoa kirkonkylälle. Hän kertoo, miten hänen kaverinsa muutti viime vuonna työn vuoksi taajamaan. Nyt hänellä on jo vaimo katsottuna ja lapsikin tulossa.
Maatalous vaatii nykypäivinä karjakoon ja tilan kasvattamista. Myös Arto Ronkainen on tilannut uuden navetan piirustukset. "Kyllä sitä jatkoa miettii. Ainakin 30 vuotta työikää olisi, mutta tuleeko sitä sitten laajennettua ja rakennettua, kun ei ole emäntää. Vähemmällähän sitä pärjää, kun ei tarvitse kuin yksi suu ruokkia. Mutta ei sitä ole mukava aamulla yksin navettaan lähteä", Ronkainen puntaroi.
Monen tilan parivaljakko löytää toisensa opiskeluaikana. Tuntiopettaja Kaisu Korhonen Kainuun ammattiopiston Seppälän toimipisteestä kaitsee 80 nuorisoasteen ja 50 aikuispuolen opiskelijaa.
"Oppilaitoksessa opiskelee paljon samanhenkisiä ihmisiä. Seppälässä touhutaan paljon yhdessä ja nuoret tutustuvat toisiinsa tekemisen kautta", Korhonen kuvaa.
Opettajat seuraavat opiskelijoiden pariutumista toisaalta vähän huolestuneena, toisaalta iloisena. Maaseudun kehittämiseen sitoutuneiden lehtoreiden kasvoja vetää hymyyn se, että monen tilan tulevaisuus on turvattu, mutta toisaalta huolta aiheuttaa opiskelijoiden voimien riittäminen koulunkäyntiin rakastumisen alkuhuumassa.