Muotitoimittaja ja suunnittelija Jaakko Selin kertoo, ettei tähtien käyttäminen vaatemallistojen keulakuvina ja myynnin vauhdittajina ole suinkaan uusi keksintö.
Jo 1940-luvulla suunnittelijat loivat tyylin monelle filmitähdelle, ja näiden suunnittelijoiden vaatteita mainostettiin sitten "nyt teilläkin on mahdollisuus pukeutua kuin Greta Garbo" -tyyppisillä lauseilla.
Kun muotimaailmaan parikymmentä vuotta sitten tarvittiin lisää säpinää, keksittiin huippumallit. "Malleilla oli silloin ensimmäistä kertaa nimet, ja tärkeämpää kuin se, mitä he esittelivät, oli se, mitä he tekivät. Mallit rupesivat laulamaan ja tekemään vaatemallistoja ja tuoksuja."
Kun huippumalleihin kyllästyttiin, muotihuoneet keksivät valjastaa keulakuvikseen elokuva- ja musiikkitähdet. Vaikka ilmiö oli tuttu jo vuosisadan alkupuolelta, se toteutettiin nyt aivan toisessa mittakaavassa.
Selinin mukaan tähdet istutettiin muotinäytösten eturiviin sekä esittelemään itse vaatteita. Tehtiin "suurjako", eli muotihuoneet jakoivat julkkikset keskenään. Dolce&Gabbana sai Madonnan, Armani Bruce Willisin, Ralph Lauren Penélope Cruzin ja Valentino Julia Robertsin.
"Kerrotaan, että kun Los Angelesissa oli Armanin bileet, Bruce Willis lennätettiin sinne huippusuihkarilla New Yorkista. Hän tuli yhtäkkiä ovesta sisään Armanin puku päällä, käveli lattian läpi, meni baaritiskille, otti viskin ja poltti sikarin. Sitten hän käveli ulos, ja hänet lennätettiin takaisin New Yorkiin suihkukoneella. Willis sai siitä miljoona dollaria."
Tällainen bisnes on Selinin mukaan muotimaailmalle vielä paljon leimallisempaa kuin se, että julkkiksilla on omia vaatemallistoja. Muodista on tullut elimellinen osa populaarikulttuuria. Kun maailmantähti astuu punaiselle matolle häikäisevässä leningissä, taustalla on kaikkea muuta kuin jokanaisen aamuinen "mitä tänään panisin päälleni" -pohdiskelu.