Tiernapoikakisan finaali pidetään tänään sunnuntaina klo 12 alkaen Rotuaarilla.
Sitä tehhään niin Savossa, Hämmeessä kuin Helesingissä Oulun mallin mukkaan. Mikä se on? Se on "ikivanha mysteerinäytelmä", kuten tiernakaupunginjohtaja Matti Pennanen asian kiteytti.
"Oulusta on tullu koko Suomen ehoton ykköstiernakaupunki", Pennanen julisti tierna-ajan avaustapahtumassa lauantaina Rotuaarilla.
Paikalle kerääntynyt kansa kuunteli korvat höröllä, puhuuko uusi tiernakaupunginjohtaja varmasti nyt "oikiaa" Oulun murretta. "Ossaahan se", kuului jostain vapauttava päätös.
Pitkät perinteet
Oulussa tiernapoikaperinne on säilynyt muuttumattomana toista sataa vuotta. Oululaisversion juuret ovat 1860-1880-luvuilta. Nyt avattu tierna-aika kestää aina Nuutin päivään eli 13. tammikuuta asti.
Tiernajulistuksen mukaan tierna-aikana saavat "laulutaitoiset valakoisiin paitoihin pukkeutuneet nuoret pojat, miksei tytötkin kulukia talosta talloon, juhulasta juhulaan aina ravintollaan saakka."
Knihdin on tosin kysyttävä ensin laululupa. Joka tohtii tiernaesitystä häiritä, on hänet tuomittava "raskauttavien asiainhaarojen vallitessa".
Tähtipojat oli Rotuaarin lavalla päästetty irti, sillä valtakunnallisen Tiernapoikakilpailun alkukilpailu alkoi jo aamukymmeneltä.
Mihin katosi Kyyppä?
Tiernatapahtuman juontaja, kulttuurihistorioitsija Markus H. Korhonen kaipaili sovelluksiin mukaan viidettä tiernapoikaa, jota ei ole nähty sitten 1900-luvun alun. Kyyppä Kiinanmaalta oli kuvaelman mykkä jäsen, jonkinlainen apupoika.
"Hän oli se kaikkein pienin veli, jonka äiti oli käskenyt ottaa mukaan. Eikö häntä voisi ottaa mukaelmasarjaan? Jos olette nähneet häntä, niin kertokaa", Korhonen vitsaili.
Tiernoja elekielellä
Viisivuotias Liina punaisessa takissaan yrittää kurkotella nähdäkseen George Harrison Orchestran tiernaesityksen. Kolmevuotias pikkusisko Sohvi haluaa kavuta isän syliin puolitoistavuotiaan Leevin seuraksi. Isällä Samuli Sorvarilla on tiernapoikakokemusta itselläänkin.
"Poikasena esiinnyin tiernapoikana ja ryhmämme kiersi myös vanhustenkodeissa ja kauppakeskuksissa. Keräsimme hyvät rahat", hän muistelee.
Sorvarien perheessä perinne elää tänäkin päivänä, sillä lasten enon osallistuttua viime vuonna tiernapoikakilpailuun syttyi Liinassa tiernakipinä. Sohvi ja Liina harjoittelevat tiernaesitystä. Roolit ja kokoonpanot vaihtelevat vielä, mutta ehkäpä heistä vielä kuullaan.
"Meillä on ollut kotona hieman kädenvääntöä, mitkä ovat ne oikeat ja alkuperäiset sanat", kertoo Knihtinä aikoinaan esiintynyt Samuli-isä.
Oululaiset Eeva ja Antero Tuohimaa ovat varta vasten tulleet seuraamaan tiernakisaa. Tiernapoikaperinne on heille varsin tuttu. Eeva Tuohimaa kertoo muistavansa jo lapsuudestaan, kuinka naapurinpojat tulivat kotiin esiintymään.
Jyväskyläläisellä Tuomas Kukolla on omakohtaisia kokemuksia tiernapoikana olosta. Viime vuonna opiskelijoiden pikkujoulussa hänen oli uutena opiskelijana perinteen velvoittamana uhrauduttava. "Esitimme sen pantomiimina elehtien ilman mitään rekvisiittaa. Murjaanien kuninkaalla ei ollut maskia, joten leikkasimme Halle Berryn kuvan naamariksi", Kukko kertoo.
Kukolla tosin piti kiirettä, sillä hänen osakseen lankesi kolme roolia: Murjaanien kuningas, Knihti ja hevonen.