Maalataan koko Suomen kartta mustalla värillä peittoon. Sitten otetaan keltainen pensseli ja pyöräytetään pimeyden päälle muutama kirkas piste.
Siltä se näyttää, työ- ja elinkeinoministeriön Suomi vuonna 2020.
Oulun, Helsingin, Tampereen, Turun ja Jyväskylän kohdalla säteilee ja sen pitäisi riittää koko maalle.
Mitä ministeriö oikein profetoi tapahtuvan?
Katsotaanpa kahta kuvaa.
Ensimmäinen on Pielisen Karjalasta ja näyttää seitikiltä: ohut jalka ja leveä hattu, jossa suippo kärki.
Toinen on Oulun seudulta ja nousee alhaalta ylös tasapaksun pökkelön muotoisena, vain huippu on terävä.
Vuoden 2020 väestöpyramidejahan ne - juuresta kasvavia.
Suomalaiset muuttavat vuodesta toiseen yliopistokaupunkeihin ja niiden ympärille. Muut alueet tyhjenevät.
Muuttajat ovat lähinnä nuoria aikuisia, jotka tulevine lapsineen jäävät kasvukeskuksiin pysyvästi asumaan. Samalla kotiseudun koulut ja päiväkodit tyhjenevät. Työpaikat vähenevät. Vanhempi väki jää eläkkeelle. Syntyy negatiivinen kierre.
Myrkkysienen kuva alkaa näyttää pyörremyrskyltä.
Oulussa tuikkii. Seutu on yksi Suomen viidestä kasvualueesta, jotka jaksavat parhaiten.
Pohjolan valkea kaupunki, jonne tulevaisuuden avoimet työpaikat sijoittuvat.
Ja niitä riittää.
Ministeriö ennustaa, että vuoteen 2020 mennessä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan syntyy 7 000 työpaikkaa lisää - niistä luonnollisesti valtaosa kasvukeskukseen.
Kyseessä on kuitenkin kaksihaarainen kieli. Töille ei ole tekijöitä, sillä kahdeksassa vuodessa maakunnan työikäisten määrä laskee 4 000:lla. Seuraa työvoimapula.
Kehitys on sama koko maassa. Suomeen tarvitaan 150 000 uutta työntekijää vuonna 2020.
Työpaikkoja on Oulussa, koska se kasvaa ja koska siellä on korkeaa koulutusta. Oulu kasvaa, koska siellä on työpaikkoja ja korkeaa koulutusta. Oulussa on korkeaa koulutusta, koska se kasvaa ja siellä on työpaikkoja.
Seudusta on tullut itseään pyörittävä ratas. Voimaa on, mutta kuinka kauan?
Oulun seutu sykkii teknologiaosaamista. Siispä tietotaitoa tullaan hakemaan täältä muualle.
Vuosittain reipas tuhatkunta opiskelijaa hankkii seudun korkeakouluista huippuosaamista ja palaa oppineena kotimaahansa. Tutkinto-opiskelijoita Oulun yliopistossa on nelisen sataa. Vastavuoroisesti paljon harvempi lähtee Oulusta käymään ulkomailla.
Kun tieto liikkuu lähinnä Oulusta poispäin, pysyykö kaupunki enää osaamisen kärjessä?
Niin uskotaan, vähintään toivotaan, että seudun vahvuus vuonna 2020 on yhä huipputeknologiassa. Ohjelmistoalalla ja teknologiapalveluissa voidaan hyvin. Teknologisia sovelluksia suunnitellaan perusteollisuuden kehittämiseksi.
Ehkä suomalainen osaaminen kerääntyy yhteen, ehkä intialaisia taitajia jää tänne asumaan, ehkä tänne sijoitetaan kiinalaista rahaa. Oulun vahvuus on joka tapauksessa terve väestörakenne: nuoria on kuin vanhojakin.
Silti, jos kasvukeskuksen valo himmenee, mitä tapahtuu syrjäseuduilla? Siellä, missä ne muutamatkin asujat ovat heikosti koulutettuja.
Pohjois-Suomen aarteet on kätketty maan alle. Niitä on Keminmaassa, Kittilässä, Nivalassa, Pyhäsalmella, Raahessa, Sodankylässä ja Sotkamossa.
Enemmän tai vähemmän: syrjäseuduilla.
Kaivosteollisuus tuottaa kromia, kultaa, kuparia, nikkeliä ja sinkkiä. Seuraavan kymmenen vuoden aikana alalle ennustetaan syntyvän 5 000 uutta työpaikkaa.
Kun yksi ihminen on töissä maan alla - työllistää hän kymmenen maan päällä. Malmisuonten aukeaminen saa junanvaunut liikkeelle. Raiteita pitkin tulee öljyä ja kaasua Barentsin alueelta.
Pimeneville alueille syttyy heikkoja hehkuja. Mutta kuka tahtoo sinne lämmittelemään?
Yksin oman nuotion ääreen.
Lähteet:
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu Alueellisten työmarkkinoiden muutos
Oulun seudun työ- ja elinkeinotoimiston johtaja Pasi Wallenbergin haastattelu.