Vähemmän mutta isompaa, ja kaupunkeihin keskitettyinä. Tuollaista kehitystä lupaavat toisen asteen koulutukselle esitetyt satojenmiljoonien eurojen säästötavoitteet. Opetusministeriön alustavien suunnitelmien mukaan Suomessa on kolmen vuoden kuluttua huomattavasti vähemmän lukioita ja ammattikouluja. Koulujen määrä vähenee, koska valtion pitää säästää menoissaan.
Opetusministeriön ehdottamat rajat ovat varsin jyrkät. Kunnassa voisi olla lukio, jos siellä olisi vähintään 500 opiskelijaa. Koko maassa uhkaa päättyä lähes 200 lukion opetus. Myös usea urheiluun tai kulttuuriin erikoistuneesta erikoislukiosta on alle 500 oppilaan koulu.
Ministeriön laskelmien mukaan lukiokoulutuksen järjestäjien määrä laskee nykyisestä 285:stä. Suomessa toimisi lähivuosina 170 lukiotasoisen koulutuksen järjestäjää, esimerkiksi kuntia ja kuntayhtymiä.
Monet Pohjois-Suomen perinteiset koulutuspaikkakunnat kärsivät ja häviävät jopa kartalta, mikäli harvennusesitys toteutuu.
Pohjois-Suomessa on viisi ministeriön määrämitat täyttävää lukiota.
Mikäli säästöesitystä tulkitsee kirjaimellisesti, Oulusta pitäisi kylmentää muun muassa Haukiputaan, Kastellin, Kiimingin ja Madetojan lukiot, joiden oppilasmäärä ei nouse lähellekään esitettyä alarajaa.
Maakunnassa lopettaminen uhkaisi suurinta osaa lukioita. Pohjois-Suomen vanhin maaseutulukio, Haapaveden lukio, joutuisi laittamaan lapun luukulle ja sanomaan hyvästi 95 vuoden sivistysperinteelleen.
Lapissa ja Kainuussa on tällä hetkellä yksi yli 500 oppilaan lukio molemmissa. Opetusministeriö lähtee tolkuttomalle koulutuksentappotielle, jos vaikkapa Kainuuseen jäisi tämän seurauksena vain Kajaanin lukio.
Ammattikoulutuksessa rajat ovat leveämmät, mutta yhtä tuskalliset kuin lukioissa. Opiskelijamäärä ei saisi laskea koulua kohden alle 2 000:n. Erikoistuneessa ammattikoulutuksessa raja olisi tuhat opiskelijaa. Ammattikoulutuksen järjestäjien määrä putoaisi nykyisestä noin 200:sta reilusti alle sadan.
Oppilaille lukioiden ja ammattikoulujen karsiminen tarkoittaisi paluuta ajassa taaksepäin. Asuntolat ja vuokrahuoneet tulevat takaisin nuoren joutuessa matkustamaan kotikunnastaan toiselle puolen maakuntaa sijaitsevaan kouluun.
Pääasia eli opiskelu saattaa 15–16-vuotiaalta kärsiä vieraassa majoituksessa varsinkin kun ympäriltä jää puuttumaan kodin tuki.
Lukio- ja ammattikouluverkossa on kehittämisen varaa. Opiskelijoita ei riitä ikäluokkien pienentyessä. Kunnat ovat koulutuspolitiikan lähiosaajia. Kuntien on nyt näytettävä, että ne ymmärtävät yhteistyön mahdollisuudet myös muuten kuin säästöihin perustuvalla sanelulla ja tiukoilla oppilasmäärillä. Lukioita ja opetustarjontaa on yhdisteltävä vapaaehtoisesti.
Opetusministeriön leikkuri on ainakin tässä muodossa vaarallisen yksioikoinen ja harvinaisen huonosti harkittu. Sitä on korjattava.
Pääkirjoitus