Näky on aina yhtä järkyttävä. Ja juuri nyt näky - jäässä liikkumattomana makaava kiekkoilija - on aivan liian yleinen. Meillä ja muualla. Jopa NHL:ssä.
Kärppien Kamil Krepsin loukkaantuminen nosti keskusteluun huippukiekkoilun ikuisuusaiheen: rajut taklaukset ja niistä aiheutuvat päävammat.
Masi Marjamäen Krepsiin kohdistamaa taklausta voi veivata tietokoneen näytöllä loputtomiin. Näkökulmia riittää. Voimme kiistellä siitä, osuuko Marjamäen taklaus Krepsiä päähän tai siitä, jarruttaako Marjamäki ennen törmäystä vauhtiaan. Voimme kyseenalaistaa Marjamäen moraalin: kunnioittaako hän tilanteessa vastustajaansa?
Taklattavilla pelaajillakin on vastuunsa, mutta silti on turha syyllistää Krepsiä. Täryjyrä tuli päälle kuolleesta kulmasta.
Tunnekuohussa on syytä muistaa, että taklaukset ovat osa jääkiekkoa. Ne, jotka haluavat poistaa taklaukset, haluavat tappaa koko lajin.
Krepsin tapauksessa jääkiekon ystävät voivat olla yhtä mieltä vain yhdestä asiasta. On ihme, ettei tšekki loukkaantunut vakavasti.
Mutta ihmeetkin loppuvat aikanaan. Jos pelaajien keskinäinen kunnioitus ei parane, näemme jotain vielä pahempaa. Sen, että joku palaa pelistä pyörätuolissa tai arkussa.
Peiliin voi katsoa myös SM-liigan väki. Liiga päätti olla rankaisematta Marjamäkeä. Käytännössä päätöstä voi tulkita siten, että kaukalossa vallitsee joulukuussa 2010 viidakon laki.
Nähtäväksi jää, pitääkö linja, jos joku Kärppien pelaajista ajaa Marjamäen levyksi 6. tammikuuta, kun Ilves vierailee Raksilassa.
Tapaus Kreps on kaikkea muuta kuin loppuunkäsitelty. Vaikka SM-liigassa joku niin luuleekin.