Vieläkään ei ole kirkossa kuulutettu, että Suomeen muodostetaan kokoomuksen ja Jyrki Kataisen johtama enemmistöhallitus. Pahin takaisku koettiin torstaina, kun perussuomalaiset päättivät itse pudottautua pois hallitusneuvotteluista. Välitön syy oli Suomen osallistuminen kriisiin ajautuneiden euromaiden auttamiseen.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä matkaan tuli yksi mutka lisää. Vihreät, jotka ilmoittivat heti roiman vaalitappion jälkeen rientävänsä oppositioon, keskustelivat perjantaina alkuyöhön asti ja ilmoittivat pyörtävänsä päätöksensä, jos saavat ankarat ennakkoehtonsa läpi. Vihreät esittää ehtoinaan, että muodostettava hallitus ei voi myöntää uusia ydinvoimalupia, perusturvaa on korotettava 100 eurolla ja ilmastonsuojelua on parannettava esimerkiksi säätämällä ilmastolaki. Nämä ehdot Kataisen on hyväksyttävä jo ennen varsinaisiin hallitusneuvotteluihin ryhtymistä.
Ehdot eivät ole sinänsä mahdottomia. Koalitiohallitusten perustaminen on aina kompromissien tekemisen taidetta. Suomi voi hyvin elää yhden vaalikauden ilman uuden ydinvoimaluvan myöntämistä, perusturvan korotukseen on paineita jo kiihtyneen inflaation takia ja ilmastolain sisällöstäkin saadaan varmaan sellainen sopu, johon osapuolet voivat olla tyytyväisiä.
Kovin ruma maku näistä neuvotteluista on silti suuhun jäämässä. Ulospäin näyttää varsin ikävältä, että vaalitappioista katkeroituneet puolueet asettavat ehtoja hallitustyöskentelyyn osallistumiselle. Ei se ole oikein, että perussuomalaisten oppositiopäätöksen jättämää pelitilaa ulosmitataan tällä tavalla. Vaalitulos näyttää vaipuvan täysin unholaan.
Nyt olisi valtiomiehen otteille käyttöä.