Vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon luopuminen on odotettu ja ymmärrettävä ratkaisu. Puolue tarvitsee ja saa uuden kipparin lennossa. Seuraajalla on edessään iso urakka kannatusluisun katkaisemisessa ja imagon kiillottamisessa.
Vihreiden puheenjohtajan, kansanedustaja Touko Aallon ilmoitusta väistyä vihreiden johdosta oli osattu jo uumoilla. Sairausloman pitkittymisen myötä Aallon päätös on ymmärrettävä varsinkin kun kävi ilmi, että masennus oli iskenyt jo vuosi sitten. Aalto valittiin suurin odotuksin puolueen puheenjohtajaksi vajaat puolitoista vuotta sitten.
Syyskuussa sairauslomalle jäänyt Aalto tarvitsee lisää aikaa toipumiseensa ja puolue kaipaa kipeästi vireää kapteenia, joka johtaa vihreät vaaleihin. Aallon luopumispäätös on perusteltu sekä vihreiden kannalta että inhimillisesti katsoen.
Vihreät tarvitsee nopeasti tuoreen ja raikkaan vaihdoksen sen sijaan, että puolue uppoaisi syvemmälle hetteikköön. Sairausloman aikaiset väliaikaisjärjestelyt eivät ole vakuuttaneet. Sumeaan tilanteeseen tarvitaan selkeyttä. Eduskuntavaalit ovat jo puolen vuoden kuluttua, joten vihreillä ei ole hetkeäkään aikaa hukattavana.
Puoluevaltuuskunta valitsee uuden puheenjohtajan pikavauhtia ensi viikon lauantaina pidettävässä ylimääräisessä kokouksessa. Näin nopealla aikataululla ei ehditä käydä laajaa puheenjohtajaehdokkaiden kierrosta keskustelutilaisuuksineen.
Varsinainen puoluekokous on ensi kesäkuussa, mutta todennäköistä on, että kesken kauden valittava puheenjohtaja valitaan myös varsinaiselle kaudelle. Näin käy ainakin jos hän saa pysäytetyksi vihreiden kannatusluisun tai käännetyksi sen takaisin nousuun.
Välikaudenpuheenjohtajalla on edessään iso urakka. Puolueen gallupkannatus on viime kuukaudet ollut vapaassa pudotuksessa. Vuosi sitten suosiolukemat olivat korkeimmillaan lähes 18 prosenttia, kun ne nyt ovat 11 prosentin tuntumassa. Puolueiden imagoselvityksessä vihreiden karisma on karissut nopeasti. Tuoreessa imagotutkimuksessa vihreät ovat vasta neljännellä sijalla, kun puolue on aiemmin keikkunut ykkösenä.
Väistyvä puheenjohtaja Touko Aalto sai valituksi tultuaan lentävän lähdön, kun kannatuskyselyt sojottivat ylöspäin. Hyvä vire katosi nopeasti, kun puheenjohtaja näyttäytyi julkisuudessa enemmän yksityiselämäänsä kuin poliittisiin avauksiin liittyneillä tempauksilla. Tilannetta tuskin helpotti se, että edellinen puheenjohtaja Ville Niinistö esiintyi edelleen kuin puheenjohtaja ja antoi mielellään julkista opastusta seuraajalleen.
Puoluevaltuuskunnan kokouksessa puoluevaltuuskunnan jäsenet voivat ehdottaa puheenjohtajaksi henkilöä, joka on käytettävissä tehtävään. Vielä keskiviikkona oltiin odottavalla kannalla, mutta tilanne tuskin yltyy ehdokaspulaksi.
Aaltoa sijaistanut varapuheenjohtaja Maria Ohisalo on periaatteessa vahvoilla, mutta hän ei ole kansanedustaja. Edelliskerralla toiseksi jäänyt kansanedustaja Emma Kari mielii epäilemättä revanssia. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen ja varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hanna Halmeenpää olisivat myös hyvissä asemissa. Moni saattaa haikailla myös ex-puheenjohtaja Ville Niinistön perään, myös Niinistö itse?