Vihreät selviytyvät kyllä puheenjohtajan sairauslomasta tilapäisjärjestelyillä jonkin aikaa, mutta ei kovin kauan.
Kärkinaisilla on tilaisuus hankkia
painoarvoa ja kannuksia seuraavaa
puheenjohtajakisaa varten.
Vihreiden poliittinen syksy on alkanut poikkeuksellisen ankeissa tunnelmissa. Asetelmat mentäessä kohti eduskuntavaaleja näyttävät vaikeilta, ja puolue on vähän kuin varpusparvi myrskyn jäljiltä.
Tuore kannatusmittaus antaa vihreille kylmää kyytiä (HS 19.9.). Vihreiden kannatus on laskenut 12,9 prosenttiin, jolla lukemalla puolue on neljänneksi suosituin kokoomuksen, SDP:n ja keskustan jälkeen. Myös Ylen mittaukset ovat osoittaneet vihreille laskusuuntaa.
Vielä vuosi sitten, muutamia kuukausia puheenjohtaja Touko Aallon valinnan jälkeen, puolue oli huimassa nosteessa. Suosiolukemat 17 prosentin tuntumassa olivat historiallisen korkealla. Alamäki alkoi kuitenkin pian, kun julkisuuteen tulvi enemmän uutisia Aallon henkilökohtaisesta elämästä kuin varsinaisen politiikan teosta. Tilannetta tuskin helpotti se, että edellinen puheenjohtaja Ville Niinistö hääri Aallon tontilla, oli äänessä, neuvoi ja opasti joka käänteessä. Kesän kohujen jälkeen Niinistöltä tuli Aallolle jo suoria moitteita.
Viime viikolla tilanne huipentui siihen, että Aalto jäi uupumuksen takia sairauslomalle, jonka kestosta ei ole tietoa. Tiistaina puolue kertoi, että puheenjohtajan työt jaetaan kolmen varapuheenjohtajan ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan kesken. Leikillisesti voi todeta, ettei Aallon uupuminen ole ihme, jos hänen töitään paikkaamaan tarvitaan peräti neljä ihmistä.
Järjestelyillä pyritään selättämään vihreiden johtajuuskriisi. Rakennelma ei silti välttämättä selkeytä vihreiden johtajuutta.
Sääntöjen mukaan virallisena sijaisena toimii varapuheenjohtaja Maria Ohisalo. Helsinkiläinen köyhyystutkija ja kaupunginvaltuutettu ei kuitenkaan ole kansanedustaja. Se, että puolueen ykköskasvo ei ole kansanedustaja on ongelma, koska hän ei pääse osallistumaan eduskunnan suuressa salissa käytävään keskusteluun. Ykkössijaisena hän johtaa kuitenkin puoluehallitusta ja vaalivalmisteluja.
Merkittävän vastuualueen saa varapuheenjohtaja, kansanedustaja kalajokinen Hanna Halmeenpää, joka on Aallon sijainen eduskunnassa. Tämä tuo lähtökohtaisesti Halmeenpään lausunnoille painoarvoa, näkyvyyttä ja julkisuutta, joka pitäisi osata hyödyntää. Vihreiden päivänpoliittisesta työstä vastuun eduskunnassa kantaa ryhmäjohtaja Krista Mikkonen. Kolmaskin varapuheenjohtaja, nuorisotutkija Veli Liikanen saa vastuita ilmastopolitiikasta ja sidosryhmistä.
Ei ole vielä selvillä, kuka kärkinaisista lopulta valikoituu vihreiden ääneksi ja kasvoiksi. Heillä on nyt tilaisuus profiloitua. Mahdollista on sekin, että ex-puheenjohtaja Ville Niinistö jatkaa parrasvaloissa.
Vihreät selviävät kyllä muutaman kuukauden hajautetulla mallilla. Politiikka kuitenkin henkilöityy ja keskittyy varsinaisiin puheenjohtajiin. Harva edes muistaa varapuheenjohtajien tai puoluesihteerien nimiä. Nopearytmisessä politiikassa vihreille tulee paineita saada johtoon kestävä ratkaisu varsinkin jos alkaisi näyttää siltä, että Aalto olisi poissa pitempään kuin vuodenvaihteen yli.