Politiikka on tunnetusti mahdollisen taidetta. Ihanteet eivät ole pahitteeksi silloin, kun politiikan sisältöä suunnitellaan. Samaten pahitteeksi ei ole, että politiikka sovitetaan vallitseviin oloihin.
Vihreiden puoluevaltuuskunta hyväksyi sunnuntaina liikennepoliittisen ohjelman, joka sisältää yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista. Ohjelman pyrkimys vähentää liikenteen saasteita ja muita ongelmia on sinänsä kiitettävä. Yli 70 toimenpide-ehdotusta sisältävä paperi on kuitenkin laadittu jalat tukevasti ilmassa.
Vihreiden ongelma on ollut aina kannatuksen keskittyminen suuriin kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudulle. Uusi puheenjohtaja Tarja Cronberg on ottanut tavoitteekseen vahvistaa vihreiden asemia myös muualla Suomessa, jossa kasvuvaraa riittääkin. Liikenneohjelma lyö kuitenkin tätä tavoitetta pahasti korville.
Se, mikä saattaa sopia juuri ja juuri kehäkolmosen sisäpuolelle, sopii huonosti muualle Suomeen. Etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa etäisyydet ovat pitkiä ja julkinen liikenne niin heikoissa kantimissa, että vihreiden reseptit ovat mahdottomia. Hieman karrikoiden voi kysyä, että jos lentäminen ja autolla ajo tehdään mahdottomaksi vihreiden resepteillä, junallako sitten muka mennään Oulusta Kuusamoon?
Esitys lentämisen verohelpotusten poistamisesta ja kansallisesta lentoverosta nostaisi niin yritysten kuin yksityisten jo muutoinkin korkeita matkakustannuksia kohtuuttomasti. Juna on liian hidas työmatkaliikenteeseen pohjoisen ja etelän välillä. Tällaiset toimet voisivat kiihdyttää väestön pakkautumista ruuhka-Suomeen. Samaten ehdotukset luopua uusista moottoriteistä, ottaa yleisillä teillä sadan kilometrin nopeusrajoitus ja tiivistää maankäyttöä ovat ongelmallisia. Tiiviimpi maankäyttö saattaisi nostaa asumiskustannuksia entisestään.
Energialinjauksista löytyy toki myös hyvää. Esitystä lisäpanostuksista rataverkkoon ei voi muuta kuin kannattaa. Samaten joukkoliikenteen tehostus eri keinoin siellä, missä siihen on riittävästi väestöpohjaa, käy järkeen. Myös pienempään kalustoon perustuvan kutsuliikenteen kehittäminen haja-asutusalueilla ansaitsee tuen.
Merkittävä on myös Cronbergin johdolla tehty korjausliike, ettei ydinvoima ole enää vihreille kynnyskysymys hallitusneuvotteluissa. Puolue lähti 2002 hallituksesta sen jälkeen, kun eduskunta oli hyväksynyt viidennen ydinvoimalan rakentamisen. Puolueen tekee selvästi mieli palata hallitusvaltaan. Jos se pitäisi ydinenergiaa kynnyskysymyksenä, oppositiokausi voisi jatkua vielä eduskuntavaalien jälkeenkin.
paakirjoitus@kaleva.fi