Kun vihreät vuosi sitten pääsivät mukaan Matti Vanhasen kakkoshallitukseen, oli puoluejohdon tyytyväisyys suuri ja kenttäväki positiivisen odottavalla mielellä.
Hallitustaival ei kuitenkaan ole ollut pelkkää hunajaa. Pikemminkin siitä on muodostunut muita myötäilevää tahmeaa tarpomista ja muiden esittämien vaihtoehtojen torjuntaa.
Tuoreessa mielipidetiedustelussa suomalaiset epäilevät laajalti porvarihallituksen politiikan oikeudenmukaisuutta. Lähes puolet aktiiviväestöstä ilmoittaa kokevansa sen eriarvostavana.
Mielenkiintoinen yksityiskohta Demarin verkkolehden tilaamassa gallupissa on se, että vihreiden kannattajat ovat opposition linjoilla. Vertailtaessa vastauksia vastaajien puoluekannatuksen perusteella silmään tökkää vihreiden kannattajien kova kritiikki hallitusta kohtaan. Yli puolet vihreistä on SDP:n ja vasemmistoliiton kannattajien tavoin sitä mieltä, että hallituksen politiikka on epäoikeudenmukaista ja eriarvostavaa.
Mikään suuri yllätys tulos ei ole, kun ajatellaan vihreiden joukkoja ja johtoa. Kannattajat ovat aina olleet valmiimpia radikaaleihin linjauksiin kuin istuva johto.
Nelivuotisesta hallitustiestä on taivallettu vasta vuosi, mutta jo nyt puoluejohdon ja kannattajien käsityksen hallituspolitiikasta lyövät toisiaan täysin korvalle. Vielä tyytymättömyys ei kuitenkaan ole näkynyt vihreiden suosioluvuissa. Puolueväen keskuudessakaan ei ole näkyvissä mitään suurta murinaa.
Viikonvaihteen puoluekokoukseen valmistaudutaan ikään kuin sitä ei tulisikaan. Taitaa tulla mitäänsanomaton läpihuutokokous.
Hallitusoven avautuminen tarjosi vihreille jo toisen kerran tilaisuuden pelastaa eduskunnasta tippunut puheenjohtajansa. Kuten Pekka Haavisto aikoinaan Tarja Cronberg istutettiin nyt ministeriksi, vaikka kansa oli antanut hänelle lähtöpassit Arkadianmäeltä.
Puolueen toista ministerisalkkua kantaa oikeusministeri Tuija Brax.
Mikä sitten on vihreiden ensimmäisen vuoden hallitussaldo? Ei kovin kehuttava, vaikka ottaa huomioon sen, että hallitustyöskentely on kompromissien tekoa. Vihreistä välittyy väistämättä muita nöyränä myötäilevän peesaajan kuva. Kilpailijoiden puheet vihreiden hymyilevästä ministerikaksikosta eivät nekään ole ihan hakoteillä.
Vihreät ovat lähinnä heijastelleet muiden tekemisiä. Toisaalta he ovat profiloituneet ei-puolueeksi. Aikaa ja voimia on käytetty etenkin esitettyjen energiavaihtoehtojen torjuntaan. Ei lisää ydinvoimaa, ei missään tapauksessa Vuotoksen ja Kollajan altailta, ei turvetta, ei jätteenpolttoa. Ei sitä eikä tätä sen sijaan, että olisi profiloiduttu omassa leipälajissa ja otettu aloite omiin käsiin.
Vaikka hallitusohjelmaa kirjoitettaessa otettiin huomioon vihreiden tiukat periaatekannat ja hyväksyttiin muun muassa yksimielisyyden periaate vesilain muuttamiseen, eivät vihreät vain sillä pääse hankalia asioita pakoon. Eivät pääse jatkossakaan. Ilman terästäytymistä heidän roolikseen uhkaa kyllä jäädä tulevina vuosinakin ei-myllyn pyörittäminen.
Vihreät ovat yllättävän monessa asiassa suorastaan vaienneet ja taipuneet hiljaa nyökkäillen päähallituspuolueiden vietäväksi.
Missä ovat omat poliittiset avaukset ja kehittämisaloitteet? Niitä on lupa odottaa kaikilta hallituspuolueilta. Jos kolmella ja etenkin kahdella hallituspuolueella on varaa profiilinsa pörhistelyyn nostoon, miksei siihen olisi vihreilläkin. Arkuus, liika varovaisuus ja muiden miellyttämishalu kostautuu jatkossa.
Vihreitä on jo piikitelty kokoomuksen puutarhaosastoksi. Sellainen kuva puolueesta pian piirtyy, jos ote ei terästy ja profiili kirkastu.
Yksi selitys vaiteliaaseen nykymenoon saattaa olla ministerikaksikossakin. Toisin kuin ex-puheenjohtaja Osmo Soininvaara kumpikaan nykyisistä ministereistä ei ole ehtymätön ideatykki ja keskustelun avaaja.
Brax kyllä hoitaa tonttinsa hyvin ja osaavasti, mutta on samalla roolinsa vanki. Oikeusministerin pitää muistaa myös pykälät ja olla sanomisissaan muutenkin tarkkana.
Cronbergin kohdalla paljastuu armottomasti hänen heikohko poliittinen osaamisensa. Hänellä on hieno ura takana, mutta poliittisesti Cronberg on monessa vielä noviisi. Uudessa superministeriössä hän taitaa olla täysin keskustan vikkelän ikiliikkujan Mauri Pekkarisen vietävissä.
Cronbergin haastamisesta ei kukaan ole hiiskunut mitään. Puheenjohtajan pesti ei edes ole katkolla Mikkelissä.
Silti Ville Niinistö täyttää jo ainakin ohjelmatyössä sitä aukkoa, minkä Soininvaara jätti. Eikä Niinistö ole ainoa, jolla lienee haluja edetä ylemmäksi tulevina vuosina.