Ne arvot, ne arvot.
Kun hallitus lupasi iltakoulussaan antaa ydinvoimaluvan Fennovoimalle ja TVO:lle, kokoomus ja keskusta läimivät toisiaan hartioihin niin lujasti, että heikompaa hirvitti. Harvoin näkee kokoomuslaisen kiittelevän keskustalaista kuten Jyrki Katainen kiitteli Mauri Pekkarista.
Vihreät olivat syvästi pettyneitä ja masentuneita. Puheenjohtaja Anni Sinnemäki ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö murjottivat kuin karkkikaupasta käännytetyt lapset. Niinistö uhosi tekevänsä kaikkensa, jotta lupapäätökset kumottaisiin eduskunnassa.
RKP pääsi vähällä kuten aina. Puheenjohtaja Stefan Wallinia ei juuri haastatteluissa näkynyt. Eikä tämä tietenkään kiirehtinyt tuomaan esiin sitä, että myös RKP on ydinvoimakriittinen puolue. Niin se vain oli mukana hyväksymässä kahta uutta ydinvoimalupaa.
Kokoomus ja keskusta korjasivat potin kuten tietysti päähallituspuolueiden kuuluukin. Kokoomus sai peruskannattajakunnalleen lupauksen kohtuuhintaisesta energiasta, keskusta omilleen lupauksen niin suuren määrästä polttopuuta, ettei sellaista taida edes Suomen metsistä löytyä.
Teollisuudessa poksauteltiin kuohuviinipulloista korkkeja, luonnonsuojelijat vannoivat kääntävänsä jokaisen kiven, jotta keino katalan ydinvoiman estämiseksi löytyy.
Vihreille keskiviikko oli poliittinen katastrofi. Puolue vastusti ydinvoimalupia viimeiseen asti, mutta aikoo silti pysyä hallituksessa, kun Suomi kipuaa ydinvoimalarakentamisessa maailman johtavaksi maaksi. Turpiin tuli yhdessä kaikkein keskeisimmässä poliittisessa tavoitteessa.
Muut puolueet hyväksyvät vihreiden temppuilun, kuten hallitusneuvotteluissa sovittiin. Surkuhupaisaa on myös se, ettei pääoppositiopuolue demarit ole lämmennyt vihreiden kosiskelulle.
Parlamentarismi on edennyt liian pitkälle. Meillä oppositio sallitaan jo hallituksen sisällekin, ja pääoppositiopuolue kiusaa hallitusta kieltäytymällä vastustamasta sitä.
Jos tavallinen kadunmies sanoo olevansa pihalla politiikasta, syy ei ole hänen.
Eihän tuossa mitään järkeä ole. Vihreiden pitää joko todeta suoraan, että puolue hyväksyy hallituksen ydinvoimalinjauksen tai sitten lähtee hallituksesta. Puoliksi raskaana ei voi olla edes politiikassa. Keskiviikkona alkanut kiemurtelu vihjaa ministerinpostin ajaneen tärkeydessä arvojen ohi. Siitä ei vihreille hyvä seuraa. Puolueen kannattajakunta pursuaa idealisteja, joilla aatteen vihreys on jo muuttunut häpeän punaksi.
Perustelut, joiden mukaan vain hallituksesta voi vaikuttaa politiikan sisältöön, eivät päde ydinvoiman kohdalla nekään. Vihreiden hallitusasema ei painanut päätöksenteossa yhtään mitään. Ydinvoimasta jäljelle jäi vain arvokriisi.
Tällä menolla vihreät muistuttaa pian hallitusten ikuista apupuoluetta RKP:tä. Sille sopii pienen napinan jälkeen lopulta mikä tahansa, kunhan asiakirjat saa ruotsin kielellä.
Päätös ydinvoimaluvista oli aivan oikea, vaikka vastustus roihahti pohjoisessa samantien. Väittelyssä unohtui oitis, että reaktorit nousevat yksityisellä pääomalla kun taas paljon kehutun risu- ja tuulipaketin rahat kerätään veronmaksajien pohjattomasta taskusta. Hallituksen oman laskelman mukaan uusiutuvan energian tuet nousevat lähimmän kymmenen vuoden aikana jopa yli kahteen miljardiin euroon.
On yhdentekevää, otetaanko raha suoraan valtion budjetista vai sähkönhinnan korotuksina. Juuri tämän kuuluisan risupaketin vuoksi keskivertosuomalaisen sähkölasku kasvaa, vaikka ydinvoiman myötä sähköä olisikin saatavilla aikaisempaa enemmän. Missä tuulimylly, siellä valtion tukiaiset. Pelot sähkön suurimittaisesta viennistä ulkomaille ovat toissijaisia.
Ydinvoimaan liittyy riskejä, se tiedetään. Mutta ydinvoimaa vastustavat jättävät säännöllisesti vastaamatta kysymyksistä kaikkein oleellisimpaan: uskovatko he aivan oikeasti suomalaisten olevan valmiita tinkimään elintasostaan, johon kuuluvat lukuisin sähkövempaimin varustetut asunnot ja sähkökiukaat sekä sähkölämmitetty kakkosasunto?
Sekin on totta, että teollisuuden sähkönkulutus saattaa laskea, etenkin jos teollisuus kalliin energian vuoksi lähtee maasta. Silloin ydinvoiman kieltäminen loisi itseään toteuttavan ennusteen: Suomeen ei investoitaisi, koska energian saatavuudesta ei ole varmuutta.
Ydinvoiman vastustajat on Suomessa vähemmistö, joka ei millään tahdo taipua enemmistön tahtoon. Syykin on selvä. Enemmistö on tottunut kuluttamaan energiaa tietyn määrän, eikä tottumuksistaan luovu.
Vikiskööt vihreät ja muut ydinvoiman vastustajat miten paljon tahansa.