Eurovaalien tuloksia on tulkittu monella tavalla. Vihreitä tulos pelottaa. Vihreän Langan päätoimittaja Juha Honkonen piti pääkirjoituksessaan EU-vaaleja eduskuntavaalien kannatusmittauksena.
Keskusta on nousussa, kokoomuksen suosio kestää ja demarit taitavat jo itsekin haluta oppositioon korkoa kasvamaan. Laajapohjaista hallitusta ei taas tämän hallituskauden vaikeuksien jälkeen ole odotettavissa.
Keskusta on Honkosen mukaan varmin hallituspuolue ja kolmen suuren hallituksessa todennäköisimmät kaksi muuta ovat kokoomus ja perussuomalaiset. Honkosella on tälle vitjalle jo nimikin: mörköhallitus.
”Kolmikosta kokoomus–keskusta–perussuomalaiset yksikään ei arvosta ympäristöarvoja, jos ne ovat vastakkaisia talouden kanssa”, Honkonen perustelee.
Konkreettisempiakin enteitä tulevasta on ehditty nähdä. Vain pari päivää Honkosen kirjoitusta aiemmin ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) väitti Pohjolan Voiman jo kiihdyttäneen Kollaja-lobbausta eduskunnassa. ”Pohjolan Voima tekee kulisseissa härskiä vaikuttamistyötä”, Niinistö latasi Facebook-päivityksessään.
Vihreälle Langalle Niinistö arveli voimayhtiön tavoitteeksi vaikuttaa seuraavien eduskuntavaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluihin. Keskustan johdolla päästäisiin avaamaan koskiensuojelulaki, jotta Kollajan allashanke saataisiin toteutettua.
Vihreiden näkökulmasta kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten hallitus olisikin varmasti painajaisten mörkö.
Kollajan lisäksi kolmikko on varsin eri linjoilla vihreiden kanssa esimerkiksi turpeenpoltosta ja luonnonsuojelualueiden tarpeellisuudesta.
Vihreiden hallitustaipaleen katkeamisen lisäksi eduskuntavaalien ja hallitusneuvottelujen tuloksella voi kuitenkin olla myös suoria vaikutuksia suomalaiseen luontoon.
Meneillään on monia kansallisia, EU:n tasoisia ja maailmanlaajuisia ympäristön- ja ilmastonsuojelun prosesseja, joiden seuraavalla hallituskaudella vaatimat toimenpiteet eivät ole oikeistopuolueille niitä kaikkein mieluisimpia toteutettavia.
Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen vuoteen 2020 mennessä. Tämä tavoite on jo jatkoajalla, alkuperäinen deadline oli vuodessa 2010.
Tavoitteeseen pääsemiseksi elinympäristöjä pitää ennallistaa ja suojelualueverkoston toimivuutta ja kattavuutta vahvistaa etenkin Etelä-Suomessa.
Nähtäväksi jää, millä keinoilla aiotaan päästä tavoitteeseen, joka jo tässä vaiheessa tuntuu vähintään optimistiselta. On selvä, että tähän asti tehdyillä toimenpiteillä ei päästä maaliin kunnialla. Tarvitaan paljon rivakampaa otetta suojelurintamalla.
Seuraava vääntö on luvassa soidensuojelun täydennysohjelmasta, jolla paikataan nykyistä suojelualueverkostoa.
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä linjataan toimenpiteiksi muun muassa maakunta- ja yleiskaavoissa osoitettujen suojeluvarausten toteuttaminen sekä luonnonarvoltaan tärkeiden alueiden hankkiminen valtiolle suojeltavaksi, muun muassa turvetuottajien ja valtion välisillä sopimuksilla.
Ilmastopolitiikkaa pitää terävöittää, että päästäisiin kohti päämäärää vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Sekin on valtioneuvoston hyväksymä tavoite. Entä miten etenee ilmastolaki, jos se ei ehdi nykyhallituksen käsittelyyn?
Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten tähänastiset saavutukset luonnonsuojelurintamalla vaihtelevat suuresti.
Kokoomus on Jyrki Kataisen johdolla ollut jo tekemässä monia edellä mainittuja lupauksia.
Nyt pitää vielä innostaa keskusta mukaan soidensuojeluun ja vakuuttaa perussuomalaiset luonnonsuojelualueiden lisäämisen tärkeydestä.
Kolumni