Sisällä studiossa on mukavan lämmintä. Rumpali Vesa Ranta on saanut juuri oman osuutensa soitettua ja korkkaa sen kunniaksi olutpullon.
Pienen välijuhlan paikka.
Vaikka The Man-Eating Treen syntyhistoria on pitkä ja monisyinen, kokoonpano kietoutuu ennen kaikkea Rannan ympärille. Sentencedin pistettyä pillit pussiin hän totesi pitkän loman olevan paikallaan. Reilun vuoden tauon jälkeen soittohommat alkoivat taas maistua.
Ranta oli haaveillut bändin perustamisesta entisen bändikaverinsa, edesmenneen Miika Tenkulan kanssa, mutta kummallakaan ei ollut tiedossa tarpeeksi hyvää laulajaa. Oli kohtalon ivaa, että Helsingissä vaikuttava Tuomas Tuominen löytyi vain muutama päivä Tenkulan hautajaisten jälkeen.
Ranta ja aiemmin Fall Of The Leafessa laulanut Tuominen eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. He olivat kuitenkin törmänneet kertaalleen.
"Olimme kavereitteni kanssa katsomassa hevirockia Helsingin Lepakossa joskus vuonna 1997. Muistikuvani siitä tapaamisesta on, että kaksi isokokoista henkilöä raahaa ihan tiskirättinä roikkuvaa Vesaa lattian poikki", Tuominen naureskelee.
"Minua ne bändit eivät vissiin niin kiinnostaneet", Ranta hymähtää.
Yhtä lailla Ranta oli puhellut bändikuvioista Poisonblackin kitaristin Janne Markuksen kanssa ja soitellut jamipohjalta toisen kitaristin Aaron Rantosen kanssa. Laulajan myötä muutkin palaset alkoivat loksahdella kohdilleen.
Basson varteen lupautui Mikko Uusimaa Reflexionista ja koskettimiin Heidi Määttä, joka muistetaan viime vuonna lopettaneen Embrazen riveistä.
Tuominen kuvailee The Man-Eating Treen musiikkia tunnelmalliseksi ja hämyiseksi metalliksi. Markuksen käsialaa olevat sävellykset eivät sopineet Poisonblackille, mutta Tuomisen äänelle ne sopivat.
"Ne ovat tavallaan Jannen lapsia, joita me kaikki sitten yritämme kasvattaa", sanoituksista vastaava Tuominen vertaa.
"Olen yrittänyt päästä biisien tunnelmiin sellaisilla unenomaisilla hämyilyillä. Tekstit ovat jonkinlaista kevyttä kenttäsurrealismia."
Bändin nimi taas tulee Rantoselta. Häntä viehätti ajatus vihreästä metallibändistä. Luonnonsuojelu ikään kuin toimii mukavana mausteena ja tuo uutta sisältöä perinteisiin metallikuvioihin.
"Kun ihminen lähti valloittamaan uusia mantereita, tutkimusmatkailijat kertoivat tavanneensa ihmisiä syöviä kasveja. Se oli sellaista outouden ja uutuuden pelkoa. Totuushan on, että ihminenhän se tuhoaa luontoa, eivät ne puut syö ketään", Rantonen selvittää.
Pohjimmiltaan The Man-Eating Tree on siis jonkinlainen heviestetiikasta tuttu hirviö. Kirjoitusasu on tärkeä. Jos väliviivan jättää pois, merkitys muuttuu oleellisesti.
The Man-Eating Tree herätti parinkin levy-yhtiön kiinnostuksen taannoisella rumpukonepohjaisella demollaan. Toinen levy-yhtiöistä oli ulkomainen, mutta bändi päätyi lopulta Levykauppa Äxän pyörittämän Cobra Recordsin talliin. Cobran tarjous oli hyvä, se vaikutti oikeasti tukevan artistia.
"Halusimme ennemmin pienen puljun, joka hoitaa Suomen kunnialla. Katsotaan sitten, lisensioidaanko valmista levyä sitten ulkomaille", Ranta sanoo.
Se, että Tuominen asuu Helsingissä ja muut Oulussa, ei ole studiosessioon valmistautumista juuri haitannut. Tuominen on pistäytynyt Oulussa parin kolmen viikon välein.
"Sen haluan sanoa, että tämä ei ole oululainen bändi. Heidi on Kiimingistä, Mikko Haukiputaalta, Vesa Muhokselta ja Janne Tyrnävältä, mutta minä olen ainoa oikea oululainen, Heinäpään natiivi. Minä olen kasvanut sellutehtaan löyhkässä, muut ovat jostain pottukellarista", Rantonen heittää.
Vuorokautta myöhemminkin pakkanen on pysytellyt noin 25 asteessa. Neljännen studiopäivän aikana Uusimaa on soittanut basso-osuutensa muun bändin pysyttyä tiiviisti mukana. Session päätteeksi Ranta täydentää vielä rumpuraitoja.
"Bassari lähtee kiilaamaan. Uudestaan", tuottaja Hiili Hiilesmaa ohjeistaa tarkkaamosta.
"Sehän oli hiton hyvä. Sitten otetaan vielä se seuraava, puolet lyhyempi."
Esikoisensa tuottajaksi The Man-Eating Tree halusi nimenomaan Hiilesmaan, josta Rannalla oli kokemuksia jo Sentencedin ajoilta. Myös Markus ja Uusimaa tunsivat miehen entuudestaan.
"Minulle Hiili on oikein mukava uusi tuttavuus. Sen lisäksi, että hän osaa vääntää nappuloita, hän osaa myös potkia jätkistä ulos hyviä suorituksia", Tuominen sanoo.
"Tähän mennessä kaikki onkin sujunut kivuttomasti. Ainoastaan kerran on kuulunut klassinen lausahdus, että ´jätkät, ei tämä ole mikään treenikämppä´", Rantonen jatkaa.
The Man-Eating Treen studiobudjetti on mahdollistanut vain neljä päivää Mastervoxissa. Loput instrumentit äänitetään yhtyeen treenikämpillä, joka on sekin käytännössä studiotila.
"Rumpujen äänitykseen tarvitaan tällaista isompaa ja korkeampaa tilaa. Tilamikit antavat vähän suurempaa soundia", Ranta tietää.
Lopullisesti pitkäsoiton on tarkoitus olla valmis helmikuun loppupuolella.
Julkaisu menee kuitenkin todennäköisesti ensi syksyyn. Osin jo senkin takia, että Markus ja Uusimaa ovat kiinni muualla.
"Pitää vain aikatauluttaa tekemiset järkevästi. Poisonblackiltä tulee levy maaliskuussa. Vaikka meidän levymme julkaistaisiin ennen syksyä, lähtisimme keikoille kuitenkin vasta syksyllä. Korkeintaan tekisimme joitain pistokeikkoja kesällä", Ranta toteaa.