Riippumatta siitä miten kauan tähtitaivas on ollut olemassa, julkishallinto ei liene sitä luonut. Se on kuitenkin tietystä näkökulmasta julkishyödyke. Kaikki voivat kirkkaalla säällä hyödyntää sitä. Sen katseleminen ei rajoita toisen ihmisen hyötymismahdollisuuksia eikä luo kilpailutilannetta. Sen kuluttaminen ei luo maksu- tai korvausperusteita päinvastoin kuin vaikkapa katuvalaistus.
Tähtitaivas on tietysti samalla ympäristöhyödyke, mikä paneekin kysymään, ovatko kaikki kouriintuntuvat ympäristöarvot markkinoiden piirissä. Vastaus on ilmeisesti kyllä, mutta ongelma on siinä, miten niitä voi mitata rahassa.
Brundtlandin komission raportti "kestävästä kehityksestä" tuli yleiseen tietoon 1989. Osittain uuden käsitteen seurauksena tehtiin Yhdysvalloissa jossakin porukassa laskelmia siitä, miten ei-uusiutuvien öljyvarojen väheneminen voitaisiin ottaa virallisissa bkt-tilastoissa huomioon.
Valtioiden tavalliset bruttokansantuotteet per vuosi eivät aidosti noteeraa taloudellisen toiminnan ympäristöseuraamuksia. Niille ei ole tilinpidossa yhteisesti sovittuja arviointiperusteita.
Tuntuuko ajankohtaiselta? Mitä suurimmassa määrin. Kova taloudellinen kasvu nostaa bkt-lukuja mutta on samalla omiaan tuhoamaan ympäristöä. Pitäisihän talouden aiheuttamat ympäristöhaitat ja luonnonvarojen kuluminen saada bkt:ssa näkyviin. Ne pitäisi nimenomaan vähentää bkt:sta, koska ne tulevat ennen pitkää kuitenkin maksuun, budjetista tai jollain muulla tavalla.
Valtiot panevat kasvavan siivun budjettimenoistaan ympäristönsuojeluun tai ympäristöongelmien hoitoon. Ainakin tilinpidon kannalta voi kysyä, onko kyse jo aiheutettujen haittojen korjaamisesta vai elämänlaadun lisäämisestä.
Ongelmaan viritettiinkin 90-luvun alkupuolella ratkaisuksi "vihreän bkt:n" käsite. Muun muassa Suomen tilastokeskuksessa tehtiin joitain laskelmia. Maailmalla kehiteltiin menetelmiä laatia vertailukelpoinen, ympäristökorjattu bkt.
Hanke lienee jo paljolti kuopattu. Ei keksitty keinoja, miten vaikkapa luonnon monimuotoisuuden hupenemista voidaan mitata rahassa. Tai kasvihuoneilmiö, eroosio tai happammat laskeumat. Sillä tavalla nämä vitsaukset eivät ole markkinoiden piirissä. Pelkkä luonnonvarojen vähentyminen on helpompi ottaa tilinpidossa huomioon.
Mieleen tulee hakematta Kiinan esimerkki. Maan talouskasvu on ollut vuosikausia huimaa. Hallitseva puolue on tehnyt kaikkensa kasvun puolesta, tietysti myös oman valta-asemansa turvaksi. Samalla on aiheutettu merkittäviä ja kauaskantoisia ympäristötuhoja.
Kiina julkisti vuonna 2006 omia laskelmiaan vuoden 2004 tilinpidosta. Niiden mukaan maan vihreä bkt olisi tuolloin ollut vain kolmisen prosenttia pienempi kuin virallinen bkt. Muualla tehtyjen arvioiden perusteella Kiinan bkt:sta olisi pitänyt tiputtaa pois ainakin 15-20 prosenttia.
Vihreä bkt on siis jäänyt yrityksen asteelle. Käsitteistä ja laskusäännöistä ei saatu selvyyttä saati yksimielisyyttä, mutta idea on selvä.
Tilalle on yritetty kehittää erilaisia indikaattoreita. Niiden pitäisi kertoa luonnonvarojen kulumisesta, ympäristöarvojen tuhosta ja elämisenlaadun heikkenemisestä kansantalouden virallisten tilinpitojärjestelmien ja bkt:n rinnalla.
Viime vuosikymmenen puolella keksittiin myös "satelliittikirjanpidon" käsite. Se tarkoittanee, että satelliittikuvat antaisivat bkt-tilastoihin uudenlaista mitattavaa faktaa.
jarmo.rantalainen@kaleva.fi