Kansan vihollinen. Fasisti. Natsi. Vihollinen. Tällaisia sanoja on alkanut kuulua julkisuudessa harva se päivä. Niitä ovat alkaneet käyttää myös maailman mahtavat – ja Suomessa perussuomalaisten puheenjohtajaksi pyrkivä europarlamentaarikko Jussi Ala-aho.
Ilmoittautuessaan ehdolle videolla Halla-aho teki tiettäväksi, että muut puolueet ja media ovat vihollisia, jotka eivät halua perussuomalaisille hyvää. Se ei estänyt häntä antamasta haastattelua ”vihollisille”.
Vihollinen on Kielitoimiston mukaan vihamies tai vastustaja, henkilö, joka on vihan, kaunan tai vihamielisyyden kohteena. Vihollinen voi olla myös valtio tai kansa, johon ollaan vihamielisessä suhteessa tai jota vastaan soditaan.
Halla-ahon vihollisjulistus on yksipuolinen. En ole huomannut, että kukaan, ei muissa puolueissa eikä mediassa, olisi kutsunut Halla-ahoa vihollisekseen, tuskinpa kutsuu sellaiseksi edes hänen sanojensa jälkeen.
Viholliseksi ei tee se, jos on eri mieltä Halla-ahon tai jonkun muun kanssa. Eri mieltä oleminen on tervettä demokratiaa ja mielipiteenvapautta. Halla-ahon sanoista on lupa päätellä, että hän pitää esimerkiksi minua vihollisenaan. Minä en pidä häntä vihollisenani, mutta eri mieltä kyllä voin olla hänen kanssaan monesta asiasta.
Onkin pitkä aika siitä, kun Suomessa on puhuttu maanmiehistä vihollisina. Vuonna 1918 oltiin niin vihollisia, että käytiin verinen sisällissota. Kovimmat kommunistit puhuivat vielä pitkään luokkavihollisesta.
Viholliskuvia ja äärimmäisiä sanoja käytetään nykymaailmassa jo niin paljon, että niihin on alkanut tottua. Kova kielenkäyttö hiissaa hyväksyttävyyden rajoja yhä kauemmaksi ja luo uusia käyttäytymisnormeja. Ilmiö on vaarallinen: mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Termi kansanvihollinen (vrak naroda) otettiin käyttöön ja kirjoitettiin rikoslakiin Stalinin Neuvostoliitossa. Kansanviholliseksi leimattu menetti henkensä tai joutui karkotukseen tai pakkotyöhön. Presidentti Vladimir Putin käyttää viholliskuvia taitavasti, vaikka menetelmät ovatkin taannoista hänen edeltäjäänsä siistimpiä.
Käsite oli pitkään unholassa kunnes Yhdysvaltain presidentti Donald Trump otti sen äskettäin uusiokäyttöön kutsumalla tiedotusvälineitä kansanviholliseksi. Hän rajasi sentään, että kansanvihollisia ovat ”epärehelliset toimittajat ja päätoimittajat”.
Presidentti Trumpin kielenkäyttö on tullut jo valitettavan tutuksi. Vaarallisinta on, että siihen on alettu pikkuhiljaa turtua. Trumpismeja kun ei voi ohittaa samalla tavalla kuin sitä, kun pikkulapsi hokee ”paska, paska”.
Osataan sitä rapakon tälläkin puolella. Turkin johtajat ovat haukkuneet saksalaisia ja hollantilaisia natseiksi ja fasisteiksi siksi, että Saksa ja Hollanti eivät ole päästäneet turkkilaisministereitä kampanjoimaan maidensa turkkilaisvähemmistöjen parissa.
Hollannin ääripopulistisen vapauspuolueen johtaja Geert Wilders on kutsunut osaa marokkolaissiirtolaisista ”saastaksi”. Hollannin ison naapurimaan taannoinen johtaja käytti saman sarjan ilmaisuja juutalaisista.
Vaikka Saksan ja Hollannin menettely voikin sataa Turkin vallanpitäjien laariin, niitä on helppo ymmärtää. Tilanne olisi samanlainen, jos Venäjän räyhäpopulisti Vladimir Zhirinovski haluaisi tulla Suomeen levittämään propagandaansa suomenvenäläisille.
Useimpien merkittävien poliitikkojen kielenkäyttö on pysynyt Suomessa sivistyneissä uomissa. Melonien, lippalakkien ja vastaavien ilmaisujen asiasisällön kanssa on niin ja näin, mutta ne ovat kuitenkin pysytelleet hyvän maun rajoissa.
Halla-aho on europarlamentaarikkona merkittävä poliitikko. Vielä merkittävämpi Halla-ahosta tulee, jos hänestä tulee puolueensa puheenjohtaja saati ministeri. Silloin hänellä olisi entistä suurempi vastuu sanoistaan.
Halla-ahon vihollismaalailu on toivottavasti vain puheenjohtajakampanjan tehokeino. Tohtorismiehenä Halla-ahon luulisi ymmärtävän, että kun hän puhuu noin, hänen fanaattisimmat kannattajansa, jotka eivät asu häneen tapaansa Helsingin hienostokaupunginosassa Eirassa, voivat vielä mennä paljon pidemmälle.
Suomen kieli on niin rikas, että siitä löytyy sopivia ilmaisuja kuvaamaan erimielisyyttä. Säästetään sana vihollinen alkuperäiseen ja ainoaan oikeaan käyttötarkoitukseensa.
Kolumni