Vaakuna oli keskiajan ritareille usein tärkein tunniste, josta vihollisjoukot erotti taistelussa.
Vaakunoita on kattavasti esillä tänään Kansallisarkistossa avatussa näyttelyssä.
Näyttely esittelee vaakunoiden käyttöä aina 1200-luvun sineteistä nykypäivän porvarisvaakunoihin. Esillä on Suomen etevimpien suunnittelijoiden luomia henkilö-, suku- ja yhteisövaakunoita.
Erityisteemana näyttelyssä esitellään Mannerheim-sukujen vaakunoita ja Suomen marsalkan vaakunankäyttöä.
Vaakuna tuli ritarikulttuurin systemaattiseksi osaksi noin vuonna 1130. Niiden muuttuminen perinnöllisiksi vaikutti keskeisesti siihen, että syntyi heraldiikaksi sanottu järjestelmä.
Taistelukentällä vaakunalla oli myös käytännöllinen merkitys ritariluokan yhteisenä tunnuksena.
Toisin kuin tavallisilla sotilailla, ritareilla oli keskiaikaisen kunniakoodiston mukaan oikeus tulla vangituksi surmaamisen sijasta ja päästä vapauteen lunnaita vastaan.
