Varusmiesten heikentyvä fyysinen kunto on maan puolustuskyvylle todellinen uhka. Puolustusvoimat on onneksi ryhtynyt ratkomaan ongelmaa ilman "pullamössösukupolvi"-tyyppistä syyllistämistä.
Liian moni varusmiesikäinen jäi ilman palvelukseenastumismääräystä syksyn kutsunnoissa. Esimerkiksi Kajaanissa armeijan harmaisiin kutsutuista 30 prosenttia raakattiin pois. Syyt olivat usein terveydessä. Nuorten miesten kunto on keskimäärin romahtanut ja ylipaino on yleistä. Kovin paljon liioittelua ei ole todeta, että Suomen pahin tämänhetkinen vihollinen on vyötärönseudulla.
Kansanterveyden kannalta lihomisongelma on jo todellinen. Sen sijaan maanpuolustuksen näkökulmasta nuorukaisten heikkenevä fyysinen kunto näyttää jäävän pienelle huomiolle, vain muutamaan näkyvään julkiseen parahdukseen. Juhlapuheissa korostetaan maanpuolustustahtoa ja -kykyä, vaikka kummankin perään voi liittää suuren kysymysmerkin.
Ja niillä, joilla vyötärönseutu ei ole ongelma, fyysinen kunto floppaa muista syistä. Puolustusvoimien, Oulun kaupungin, Oulun yliopiston, ODL:n liikuntaklinikan, Virpiniemen liikuntaopiston ja eräiden yritysten paraikaa meneillään olevassa MOPO-tutkimuksessa on käynyt ilmi, että kutsuntoihin tupsahtelee myös syömishäiriöistä kärsiviä, vakavasti alipainoisia miehiä.
Vaikka sodankäynnin menetelmät ovat tyystin muuttuneet niistä ajoista, kun suomalaiset pitivät oikeasti rintamilla puoliaan vihollista vastaan, pelkällä joystickin heiluttelulla tai tietokoneen ruudun tuijottelulla ei konfliktitilanteista selviä vieläkään. Psyykkinen kestävyys tarvitsee tuekseen myös fyysistä kestävyyttä, toista ei ole ilman toista.
Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen valitteli heti nimityksensä jälkeen pulskistuvia taistelijoita ja puolustusministeri Jyri Häkämies on julkisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että palvelusajan sopeutumisvaikeudet ovat lisääntyneet. Kun palvelukseenastuvien kunto kerran aiheuttaa päänvaivaa, siitä pitää kyetä keskustelemaan suoraan myös julkisesti korkeinta tasoa myöten.
Komentajan ja ministerin puheenvuorot ovat olleet kerrassaan tervetulleita. Tyypillisesti näin ei nimittäin puhuta Suomessa, jossa sotakokemukset ovat edelleen vahvasti kansakunnan muistissa ja kaikkea armeijaan liittyvää käsitellään julkisuudessa silkkihansikkain. Esimerkiksi armeijan simputukseen puututtiin kovalla kädellä vasta, kun maa sai ensimmäisen naispuolisen puolustusministerin.
Siihen saakka miesten koulussa piti "koulutuksen" nimissä sietää myös väärin valtaansa käyttäneitä esimiehiä.
Varusmiespalveluksen muotoja on koe-tettu kehittää ja liikkumisen mielekkyyttä lisätä muun muassa pelikonsoleita käyttämällä. Joitakin oraita paremmasta jo näkyy, vaikka alokkaiden fyysisen kunnon osalta työmaa on melkoinen.
Muuttunutta kulttuuria edustaa myös Puolustusvoimien tapa ratkaista kunto-ongelmaa. Se on välttänyt aiheeseen tyypillisesti kuuluvaa machoilua ja uusien sukupolvien leimaamista pullamössöllä pilatuiksi ja kyvyttömiksi kestämään fyysistä rasitusta.
Sen sijaan palvelusta on koetettu kehittää siihen suuntaan, että nuoret miehet, mikseivät myös palvelukseen hakeutuneet naiset, löytäisivät kipinän liikuntaan ja oppisivat huolehtimaan kunnostaan myös palveluksen päätyttyä. Tehdyt selvitykset osoittavat kiistatta, että ylipainoiset ovat palveluksen aikana saaneet kilojaan kuriin ja tulleet entistä parempikuntoisina siviiliin. Siitähän kunnossa on kyse, sitä ei hankita armeijaa vaan itseä varten.