Vi­hol­li­nen vie­rel­läm­me

Patterirumpali, kantapääastuja, äänekäs virtsaaja, ovisilmäkyttäri, lappujen liimailija, pesutupadiktaat-tori ja taloyhtiön kauhu - rakkaat naapurimmehan ne siinä.

_
_

Camilla Kuhnin lastenkirja
Miten herra Yrmäs Korttelikyylääjä joutui kauhukääkkien kaksintaisteluun ja maailma melkein muuttui ruusunpunaiseksi (Nemo 2009)
on vastikään ilmestynyt.

Patterirumpali, kantapääastuja, äänekäs virtsaaja, ovisilmäkyttäri, lappujen liimailija, pesutupadiktaat-tori ja taloyhtiön kauhu - rakkaat naapurimmehan ne siinä.

Pirkon (nimi muutettu) naapuri ei pidä toisten lapsista. Kun nämä talvella laskevat kolatusta lumesta tehtyä mäkeä, naapurin rouva hiekoittaa sen. Kun pallo karkaa vahingossa aidan väärälle puolelle, naapurin rouva ei suostu luovuttamaan sitä lapsille eikä heidän vanhemmilleenkaan. Kun pojat pelaavat ulkona jääkiekkoa, pesäpalloa tai jotain muuta joukkuepeliä, naapurin rouva soittaa poliisille.

Reiluuden puutteesta naapurin rouvaa ei kuitenkaan voi syyttää, sillä hän vihaa kaikkia naapureita tasapuolisesti. Tämän hän tuo ilmi mitä monipuolisinta verbaliikkaa hyödyntäen. Pirkon mies, joka on raivostuttanut naapurin korjaamalla pihalla autoaan, vaikka piha ei naapurin mielestä ole autokorjaamo, on ´vähä-älyinen vanha homo´. Pirkon lapsetkin ovat vähä-älyisiä, ja se taas tekee Pirkosta lehmän, joka ei osaa kasvattaa lapsia. Naapurin mies on ´sairas homo´, ja naapurin pikkutyttöjä rouva on nimittänyt katuhuoriksi.

Naapurin rouva on konfliktin osapuolena usein aloitteellinen. Hän on sihtaillut naapurin ikkunaan taskulampulla. Hän on heitellyt vedestä ja auringonkukansiemenistä koostuvia läjiä naapurin varaston seinään. Hän on taluttanut koiransa säännöllisesti tarpeilleen naapurin aidalle. Hän on käväissyt repimässä naapurin pihapensaita, ja teon tullessa ilmi hänen miehensä on antanut sille eittämättä innovatiivisen selityksen: kysymys oli aamuvoimistelusta.

Naapurin pikkupojan rouva tönäisi kumoon, kun tämä oli tiellä pyöräilemässä.

Pirkon ja naapurin rouvan naapuruutta on kestänyt lähemmäs kaksi vuosikymmentä. Ja kyllä: hermot ovat menneet. Lukemattomia kertoja. Niin Pirkon perheellä kuin muillakin naapureilla.

Moni naapureista on ilmoittanut häirinnästä poliisille, lapsen tönäisemisestä on tehty rikosilmoituskin. Yksi naapureista on ilmoittanut lastensuojeluviranomaisille. Pirkko on soittanut sosiaalityöntekijälle, mutta ei tiedä, onko tämä käynyt paikalla. Poliiseille naapuri ei ainakaan ole aukaissut ovea.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, lisää on luvassa. Pahin reuhaaminen on tavannut ajoittua syksylle ja keväälle.

"Ehdotin yhdelle naapureista, että voitaisiin porukalla ilmoittaa tästä häiriköstä esimerkiksi poliisille. Pinna on katkennut aika useastikin. Eräs naapurimme huusi hänen miehelleen, että jos et vie tuota akkaasi hoitoon, niin minä vien! Hän on niiden poliisien käynnin jälkeen ollut aika hiljaa, mutta odotellaan seuraavaa hyökkäystä, ja ehkä sitten..."

Ilmoita asiavirheestä