Oulu
Tuiran seurakunnassa lastenohjaajana pitkään työskennellyt Terttu Aakko pitää virkaan vihkimistä ja elinikäistä sitoutumista hyvänä ehdotuksena. Se saattaisi lisätä työntekijöiden painoarvoa hengellisessä työssä, Aakko arvelee.
"Toisaalta tuntuu, että virkaan vihityillä on enemmän painoarvoa", hän pohtii.
Aakko olisi halukas itsekin ottamaan vihkimyksen, mutta uskoo ehtivänsä eläkkeelle ennen kuin virkarakenneuudistus astuu voimaan. "Olen ikäni tehnyt kirkon työtä ilman virallista vihkimystä. Olisi se hyvä, että pääsisi enemmän vaikuttamaan. Vihkimys toisi hengelliseen työhön sitoutumisen jotenkin viralliseksi."
Nuorisotyönohjaaja Jukka Kärkkäinen Tuomiokirkkoseurakunnasta pohtii, joutuvatko diakonaatin työntekijät ottamaan pappien työtehtäviä, jopa vastentahtoisesti. "Arveluttaa, että tehtävät laajentuvat eikä omalle perustyölle jää aikaa. Muuttuuko oikeus velvollisuudeksi?" Kärkkäinen kysyy.
Virkaan vihkimisen Kärkkäinen toivottaa tervetulleeksi. "Se antaa hommaan ryhtiä ja velvoittaa ajattelemaan, että on vihitty Jumalan työtoveriksi."
Papiston piirissä uudistus koetaan myönteiseksi. "Kyllä se helpottaa papin työtä. Papille jää ehtoollisliturgia ja avioliittoon vihkiminen. Uskon mukaan on olemassa niin sanottu yleinen pappeus", huomauttaa rovasti Martti Pennanen.
Kanttori Anu Vuorenmaa Tuiran seurakunnasta pitää vihkimystä luonnollisena osana hengellistä työtä seurakunnassa. Diakonaatin tulo herättää kuitenkin myös pelkoja etenkin eri ryhmien työnjaossa. "Kollegojen kanssa kun on keskusteltu, on pelätty, että miten virkoja perustetaan. Tähän asti jokaiseen seurakuntaan on pitänyt perustaa kanttorin virka. Sitä pelätään, perustetaanko jatkossa vain diakonaatin yhteinen virka", Vuorenmaa sanoo.
Vuorenmaa on itse valmis vihkimykseen ja elinikäiseen sitoutumiseen. "Se tuntuu ihan luonnolliselta, koen olevani sitoutunut ilman vihkimystäkin. Heti opiskelujen jälkeen se olisi tuntunut isolta askeleelta ja olisi pitänyt miettiä, mutta nyt ei enää pelota."