Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa mietitään parhaillaan, miten viherrakentamisen kasvivalikoimaa voisi monipuolistaa. Borisoffin puutarhasäätiön rahoittamassa kaksivuotisessa projektissa tutkitaan, kuinka paljon kasvitieteellisissä puutarhoissa on lajeja, joista voisi tuottaa materiaalia kaupalliseen taimituotantoon.
Hanke alkoi vuonna 2003 ja siinä ovat mukana Oulun yliopistosta intendentti Mirja Siuruainen sekä kasvitieteellisen puutarhan johtaja Kari Laine. Lisäksi hankkeessa työskentelee Suomen johtava puutarha-alan asiantuntija Pentti Alanko.
Hankkeen taustalla on nykyään yhä suositummaksi noussut puutarhanhoito sekä viherrakentaminen. Ihmiset tietävät koko ajan enemmän kasveista ja haluavat uutta. Lisäksi vaaditaan talvenkestävyyttä, kertoo Mirja Siuruainen.
"Pohjoisessa menestyviä kasveja on tutkittu 1980-luvulta lähtien, mutta niitä on kerätty puistoista, puutarhoista ja ihmisten pihoilta. Kasvitieteellisten puutarhojen valikoimaa ei ole aikaisemmin tarkasteltu tästä näkökulmasta."
Eksotiikka Aasiasta
Projektin aikana Siuruainen on kiertänyt pitkin 16 hehtaarin laajuista puutarhaa ja etsinyt sieltä sellaisia kasveja, joita ihmiset haluaisivat, ja joita ei ole vielä myynnissä. Erityisesti hän on kiinnittänyt huomiota kasveihin, jotka ovat peräisin muun muassa Siperiaan ja Etelä-Koreaan suuntautuneilta keräysmatkoilta 1970-luvulta.
"Katsomme kotimaisiakin kasveja, mutta jos eksotiikkaa halutaan, täytyy mennä etelään. Jos taas etelästä halutaan kestäviä kasveja, on suunnattava vuoristoon."
Siuruainen korostaa, että tieteellisessä puutarhassa viljellään kasveja opetusta ja tutkimusta varten, ei myyntiperusteella. Kokoelmat ovat kuitenkin monikäyttöisiä, joten samalla voi katsoa, onko hyvin menestyneistä kasveista taimimyyntiin.
Kasvitieteellinen puutarha ei itse kasvejaan myy, vaan niiden hyödyntäminen hoidetaan yhteistyökumppanien Maatalouden tutkimuskeskuksen, Kempeleen puutarhaoppilaitoksen sekä taimistoviljelijöiden kautta. Yliopistolle hankkeesta jää tutkimushyöty.
Pentti Alangon erikoisasiantuntemus kasvien määrittelyssä on hankkeessa korvaamattomaksi avuksi, kiittelee Siuruainen. Lisäksi Alanko on kiertänyt Etelä-Suomen puutarhat ja puulajipuistot, joihin on tuotu kasveja Amurin ja Korean retkiltä ja tutkinut niiden kestävyyttä Suomessa.
Oulussa Alanko käy aina mielellään vierailulla, sillä puutarhalla on erittäin hyvä lajikokoelma. Oulussa hän voi myös ihailla kasveja, joiden siemenet hän keräsi Siperiasta lähes 30 vuotta sitten.
Oulun yliopiston hanke on Alangon mielestä merkittävä.
"Kuulostaa ehkä hassulta, mutta viljelyksessä ei tällä hetkellä varmastikaan ole parhaat mahdolliset kasvit. Tällä tavalla voidaan saada viljelyyn aivan uusia lajikkeita."