Haastateltujen nimet on muutettu.
Pöydän ääressä istuu ryhmä lapsia. Vertaistukiryhmä Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) on kokoontunut tapaamiseen Oulussa. Kynttilän liekki loistaa illan hämärtyessä, teen ja kahvin tuoksu leijuvat ilmassa. Katseet kohtaavat. Nyt jokaisella on oikeus puhua, mutta niin ei ole ollut aina.
Haavoittuneiden sydämien tarinat ovat koskettavia. Nyt jo lähes 40-vuotiaan Maijan isä on alkoholisti. Hän on myös väkivaltainen.
"Lapsuudenkotini ilmapiiriä leimasi jatkuva uhan tunne, sillä isä hermostui vähästä. Hän löi äitiä ja meitä lapsia selvin päin ollessaankin", Maija kertoo.
Isän asenne naisia kohtaan oli halveksuva. Se nujersi Maijan itsetunnon. "Hän kiusasi ja oli sadistinen meitä kohtaan."
Surullisinta on, että Maijan äitikin joi. Varsinkin viikonloppuisin ja juhla-aikoina turvattomuuden tunne oli suuri.
"Silloin isovanhemmat tulivat kylään ja kaikki aikuiset olivat humalassa."
Poliisit olivatperheessä tuttuja vieraita. Vanhemmat erosivat tytön ollessa 12-vuotias. Silloin Maija oli iloinen.
Rankka tausta on jättänyt jälkensä. Pelko ja ainainen jännittäminen ovat kaivautuneet syvälle selkäytimeen ja invalidisoineet Maijan mielen. Ihmisiin on vaikea luottaa.
Omaan ahdistukseensa Maija joi 21-vuotiaaksi asti. Nyt asiat ovat paremmin. Myöskään alkoholia hän ei käytä.
"AAL:n ryhmässä olen ollut mukana seitsemän vuotta ja saanut siitä paljon apua. Elämässäni on jopa hyviäkin hetkiä", Maija sanoo. Vaikeiden oireidensa takia hän on saanut myös yksilö- ja ryhmäterapiaa.
Sami purkaaulos suruaan. Kyyneleet nousevat herkästi silmiin. Jostain syvältä sisimmästä nousee viha.
Samin kotona ei juotu. "Kasvoin kulissiperheessä, jota hauras äitini piti yllä. Kaiken piti näyttää ulospäin hyvältä."
Perheen isä oli työnarkomaani, ankara ja ehdoton auktoriteetti. Tunteita ei saanut näyttää ulospäin.
"Opin kulkemaan varpaillani, häiritsemättä ketään. Yritin miellyttää kaikkia ja tunsin syyllisyyttä, jos yritin puolustaa itseäni. Kotoani lähdin matkaan rikkinäisin eväin, vaikken sitä silloin tiedostanut."
Paha olo kasvoi ja Sami alkoi saada pelko- ja ahdistuskohtauksia. Sosiaaliset pelot saivat hänet juomaan. Sitten hän kuuli AAL-ryhmästä.
"Huomasin, että olen tullut omieni joukkoon. Löysin ihmisiä, joilla oli samanlaisia ongelmia kuin minulla. Nyt muutaman vuoden säännöllisen osallistumisen jälkeen koen olevani monin tavoin vapaa. En suostu enää pompotukseen, vaikka vanhempani ovatkin nousseet vastarintaan."
Jani ottaa elämässään askelia eteenpäin yhdessä isänsä kanssa.
"Isä AA:n puolella ja minä AAL:n. Suhteeni häneen ja äitiini ovat nykyään hyvät."
Jani alkoi juoda jo 13-vuotiaana, mutta tänä päivänä siistin oloinen, ammattikoulutuksen itselleen hankkinut nuori mies on absolutisti.
Janin perhetausta on vaikea. Äiti kuului ja kuuluu yhä erääseen uskonlahkoon. Isä joi.
Sisarusparven vanhimpana Jani joutui ottamaan perheen isän roolin. "Minulla ei ollut tervettä, normaalia lapsuutta. Oikeastaan minulla ei ollut lapsuutta ollenkaan."
Jani sanoo, ettei tavallaan ymmärtänyt, että isä joi liikaa, koska vertailukohdetta ei ollut. "Hautasin vain kaikki tuntemukseni, aivan kuten sisarenikin."
Myös Janin vanhemmat erosivat pojan ollessa 12-vuotias. Silloin välit isään tilapäisesti katkesivat.
Yläasteella Jania ahdisti. Kavereita oli, mutta aina hän koki olevansa jotenkin ulkopuolinen. Jani sortui alkoholiin, sillä se antoi tunteen joukkoon kuulumisesta. Koulu meni rimaa hipoen. Vuosi AAL-ryhmässä on saanut ihmeitä aikaan.
"Luulen, että täysin en voi toipua koskaan, mutta jo se, että voin elää normaalia arkea, merkitsee minulle paljon."
AAL- ryhmä kokoontuu maanantaisin ja torstaisin kello 19 Oulussa Sorsasaaressa, Kaljaasintie 1:ssä.
Lisätietoja: http://www.sorsasaari.org/ ja http://www.aal.fi