59-vuotias oululainen Leena Kärki kolaa lunta tyttärensä perheen omakotitalon pihalla Ranta-Kastellissa. Lumitöihin osallistuu myös vilkas ja seurallinen kolmen kuukauden ikäinen Ninni-koira.
Kovin usein Kärki ei ole lumikolaan vielä tänä vuonna tarttunut, sillä lunta ei ole ollut lumitöihin asti. Eikä hänen omassa kodissaan lumitöitä tarvitse tehdä, siitä pitää huolen kiinteistöhuolto. Lumityöt ovatkin Kärjelle mukavaa talvipuuhastelua.
"Lumityöt ovat parasta mitä talvella voi tehdä. Tässä näkee heti työn jäljen eikä tarvitse ajatella mitään, hän sanoo.
Tällä kertaa lumen kolaamiseen osallistuu myös Oulun Diakonissalaitoksen (ODL) testauspäällikkö Hannu Kaikkonen. Tarkoituksena on mitata mitä elimistössä tapahtuu lumitöiden aikana, ja käykö lumenkolaaminen kuntoliikunnasta. Kaikkosella on mukanaan mittalaite, jolla saadaan selville elimistön maitohapot sekä sykemittari.
Ennen lumitöiden aloittamista Kärki on viettänyt rauhallisen aamun. Tavanomainen aamulenkki on jätetty väliin, jotta syke olisi mahdollisimman matala. Lähtösyke Kärjellä on alle 70 ja ensimmäinen verikoe näyttää maitohappojen arvoksi 1.9 millimoolia per litra.
"Maitohappoarvot ovat levossa hieman korkeammat kuin kevyessä lihastyössä eli liikuntasuorituksen alkaessa elimistön happamuus laskee, jos teho pysyy aerobisena", Kaikkonen kertoo.
Alkumittausten jälkeen Leena Kärki aloittaa lumityöt. Hänellä on käytössään tavallinen peruslumikola, joka sopii hyvin tavallisen omakotitalon pihan lumitöihin. Kolan lisäksi hänellä on mahdollisuus käyttää lumilapiota.
Kolatessa suurimman työn tekevät jalat, hartiaseudulle liike jää staattiseksi, ja siksi hartioita olisi hyvä liikutella aina välillä.
"Kun lumitöitä tekee kolalla, on hyvä pukea jalkaan tukevat kengät. Ne estävät liukastumista ja vääränlaista kiertoliikettä", Kaikkonen kertoo.
Kun tarttuu lapioon, silloin on myös hyvä muistaa muutama perusohje: jännitä vatsalihakset ja opettele tekemään kiertoliikkeet niin vasemmalle kuin oikealle puolelle. Kun lumi on raskasta ja märkää, käytä lapiota, jotta lastista ei tule liian raskasta. Lumikola on hyvä väline kevyen pakkaslumen kolaamiseen.
"Lapion kanssa lumitöissä tulee eteenpäin taivutus ja vartalon kiertoliike. Jos tässä kohti vatsalihakset eivät ole jännitettyinä, selän välilevyt voivat joutua lujille", Kaikkonen muistuttaa.
Kun Leena on tehnyt lumitöitä noin kymmenen minuuttia, hän kertoo olevansa sopivasti hengästynyt ja lämmennyt. Toinen verikoe kertoo, että maitohappoarvot ovat laskeneet 1.4 millimooliin per litra.
"Tulos kertoo, että lepotilasta on siirrytty aerobiseen tilaan, lihakset ovat lämmenneet ja hiussuonet avautuneet", Kaikkonen sanoo.
Viimeinen mittaus tehdään, kun työtä on jatkunut noin puoli tuntia. Syke on sadan tuntumassa ja maitohappoarvo oli edelleen 1.4. Työ pysyi siis aerobisena ja elimistön happamuustila tasapainossa.
"Liikuntasuorituksen vaikutus on aina yksilöstä kiinni, mutta tässä tapauksessa kun huomioidaan ikä ja Leenan käyttämä lievä verenpainelääkitys suoritus on kuntoliikunnan puolella", Kaikkonen sanoo. Leenan kohdalla maksimisyke nousi 112:aan, ja keskiarvosyke oli 104.
Liikuntasuorituksen kannalta lumityöt ovat hyvä osa jokapäiväistä terveysliikuntaa. Kuntoliikunnasta lumityöt eivät käy, sillä teho ja kesto eivät ole riittäviä. Kaloreita lumitöissä kuluu suhteellisen vähän, joten laihdutuskeinoksikaan lumitöistä ei ole.
"Lumitöiden teho on kiinni siitä, miten rivakasti niitä tekee, ja miten raskasta lumi on. Jos haluaa tehdä kunnon suorituksen, ei auta jäädä juttelemaan naapureiden kanssa. Usein teho arvioidaan liian positiivisesti", Kaikkonen kertoo.