Liikennepoliittisessa selonteossa ovat pohjoisen kansainväliset yhteydet vahvasti esillä. Se on uusi käänne, sillä tähän asti niitä ei hallituksissa ole juuri huomattu.
Matti Vanhasen hallituksen torstaina esittelemän liikennepoliittisen selonteon yhteydessä suurin huomio on kiinnittynyt väyläinvestointeihin, kuten Pohjanmaan rataan ja muihin kohteisiin. Niin kuuluu ollakin, sillä juuri niiden kautta liikennepolitiikan uudet painotukset tulevat konkreettiseksi todellisuudeksi.
Mutta selonteon sisältö on paljon laajempi ja periaatteellisempi, ja Pohjois-Suomen kannalta on ilahduttavaa, että siihen sisältyy hyvin myönteisiä painotuksia. Esimerkiksi Suomen pohjoisrajat ylittävät yhteydet on nyt kirjattu tärkeimpiin kansainvälisiin liikenneverkostoihin.
Näihin kuuluvat Perämeren kaari eli Suomen ja Ruotsin pohjoinen rannikkoalue, Barentsin yhteydet ja Arkangelin käytävä. Barentsin yhteydet merkitsevät valmiutta kehittää rataosuutta Sallasta itään, ja Arkangelin käytävä Vartiuksen kautta liittyy visioon kuljetuksista Venäjältä ja jopa Kaukoidästä Perämeren ja Narvikin satamiin.
Näistä mahdollisuuksista on puhuttu pohjoisessa pitkään, mutta niiden saaminen liikenneministeriön kartoille Helsingissä on ollut huomattavan työlästä. Asiassa on auttanut, että EU on listannut yhteyden Narvikista Suomen kautta Venäjälle unionin ja sen naapurimaiden tärkeimpien yhteyksien verkkoon.
Selonteossa nämä pohjoiset liikennenäkymät otetaan vihdoin kunnolla huomioon myös koko Suomen tasolla. Liikenne- ja viestintäministeriössä on työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää Suomen ja Venäjän rajaliikenneyhteyksien kehittämistä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Työn on määrä olla valmiina vielä tänä keväänä, ja siinä tutkitaan myös Suomen ja Venäjän rataverkkojen yhdistämistä Sallan ja Alakurtin kohdalla ja sen vaikutuksia kuljetusvirtoihin sekä alueiden kehitykseen.
Näyttää siis siltä, että pohjoiseen ei enää suhtauduta suljettuna pussinperänä. Viesti alkaa vihdoinkin mennä perille. Selontekoon on kirjattu, että Pohjois-Suomen liikenneverkon kehittämistarpeita arvioitaessa on otettava huomioon myös Barentsin alueen kehityksen tuomat mahdollisuudet Suomen puolella.
Kun tämä yhdistyy pohjoisen kaivoshankkeisiin, metsäteollisuuden puunkuljetustarpeisiin ja matkailuun, se tietää aivan uutta elämää ennen muuta rautatieverkolle pohjoisessa. Muutama vuosi sitten ei olisi voitu edes kuvitella selontekoa, jossa olisi sähköistyksiä Kemijärvelle, Kolariin ja Ylivieskasta Iisalmeen. Tähän asti on enemmänkin nähty suunnitelmia monien pohjoisten ratojen käärimisestä rullalle. Käänne on aidosti merkittävä.
Tärkeä osa selontekoa on myös joukkoliikenteen kehittäminen, mikä osaltaan liittyy ilmastonmuutoksen torjuntaan. Haja-asutusalueille ei silti juuri uusia eväitä tarjoilla. Maakuntakeskusten yhteyksiä keskenään ja Helsinkiin korostetaan, mutta varsinaisesti henkilöautoilun vaihtoehtona joukkoliikenne nähdään vain Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilla.
Tämän ei pidä tarkoittaa, että Oulun seudulla tyydyttäisiin joukkoliikenteen nykyiseen luvattoman heikkoon palvelutasoon - ei etenkään, kun samaan aikaan selonteko patistaa tiivistämään yhdyskuntarakennetta. Oulussa keskustaan kaavailtu maanalainen pysäköintiluola, kallioparkki, osaltaan estää palveluiden katoamista moottoritien varsille ja siten auttaa myös joukkoliikennettä.