Viharikosepäilyistä kannattaa aina tehdä ilmoitus poliisille. Kun asiat etenevät tutkintaan ja käräjille, niistä alkaa ropista myös tuomioita. Jokainen voi vaikuttaa asenteisiin, kun lopettaa hymistelemästä vihamotiiveista kumpuaville teoille.
Viharikokset, rasismi ja ääriliikkeiden toiminta ovat viime vuosina tulleet aiempaa näkyvämmiksi. Pelkästään vihapuheen määrän kasvu ja vihapuheen levittämisen helppous ovat, ikävä kyllä, arkipäiväistäneet ilmiötä. Oikeusministeriön selvitysten mukaan vain viidennes vuosittain vihapuhetta tai häirintää kokeneista ihmisistä tekee asiasta ilmoituksen. Onkin ilmeistä, että valtaosa epäillyistä viharikoksista jää kokonaan pimentoon.
Epäillyistä viharikoksista kannattaa kuitenkin aina ilmoittaa poliisille. Vain niin menetellen tämän vastenmielisen ilmiön todellisesta laajuudesta saadaan tarkka käsitys. Sen jälkeen siihen voidaan puuttua ja saattaa viharikoksiin syyllistyneet vastuuseen.
Poliisiammattikorkeakoulun maanantaina julkistaman viharikosselvityksen mukaan viime vuonna ilmoitetuissa epäillyissä viharikoksissa oli useimmiten kyse ennakkoluuloista tai vihamielisyydestä uhrin etnistä tai kansallista taustaa kohtaan. Varsin usein uhrit kokivat vihamotiivin kohdistuneen heidän uskontoonsa ja vakaumukseensa.
Vihamotiivin sisältävissä teoissa on kyse sanallisista loukkauksista, häirinnästä ja uhkauksista tai pahoinpitelyistä ja kunnianloukkauksista. Selvityksen mukaan viharikosilmoitukset lisääntyivät viime vuonna kahdeksan prosenttia. Toisaalta ilmiöön liittyvien vakavien rikosten kirjaukset vähenivät hieman.
Poliisin tietoon tullut viharikollisuus on pysytellyt varsin tasaisena pitkän aikaa, mutta tilastosta nousee kasvupiikkejä. Näin kävi viime vuonna Turun terrori-iskun jälkeen ja aiemmin tapahtuneen maahanmuuttoaallon yhteydessä.
Kaikkia vihamotiivin sisältäviä ilmoitettuja epäilyjä ei aina edes luokitella viharikoksiksi. Kyse on osittain siitä, miten hyvin poliisi tunnistaa ja kirjaa epäilyt viharikoksiksi. Tilannetta pyritään korjaamaan erilaisin toimin, mutta poliisin kouluttamisessa riittää työsarkaa samoin kuin ihmisten alttiudessa tehdä ilmoituksia.
Kaikkien tolkun suomalaisten pitäisi toimia sen puolesta, että viharikoksiksi tunnistettavilta teoilta katkaistaan siivet. On hyvä muistaa ja muistuttaa, että viharikoksista voi joutua vastuuseen. Jos ilmoitetut teot täyttävät viharikosluokituksen tunnusmerkit ja epäillyt teot johtavat käräjille asti, niistä alkaa rapista myös tuomioita. Viime kädessä tuomioistuin ottaa kantaa epäillyn rikoksen motiiviin.
Asenteet kaipaavat tuuletusta, sillä liian monet ihmiset hiljennetään. Aktiiviset ryhmät maalittavat tarkoituksella yksilöitä, joiden kestokyky joutuu koetukselle. On tapauksia, joissa tutkijat ovat ajautuneet itsesensuuriin, koska eivät jaksa taistella trolliarmeijoita vastaan.
Arkisessa tilanteessa vihamotiivista kumpuaville puheille ja teoille kohautellaan aivan liian usein olkapäitä ja hymistellään mukana. Jos vain hymistellään eikä puututa asioihin, ollaan vaarassa ajautua tilanteeseen, jossa viharikokset arkipäiväistyvät. Ilahduttava tieto onkin, että entinen arkkipiispa Kari Mäkinen ryhtyy johtamaan vihapuheen vastaista työryhmää. Ilmapiiriin voi vaikuttaa, kun niin haluamme.