Pääkirjoitus

Vihapuheen taltutus tarpeen – poliitikot voisivat ottaa onkeensa ja toimia esimerkkeinä

Vihapuheen taltuttamiseksi on tarjolla kolmen ministeriön kokoamia konkreettisia keinoja.

Vihapuheen taltuttamiseksi on tarjolla kolmen ministeriön kokoamia konkreettisia keinoja.

Vihapuhe on kansalaisyhteiskunnan ja demokratian pohjaa nakertava ilmiö, johon on korkea aika puuttua.

Vihapuhe on viime vuosina hiipinyt internetin ja sosiaalisen median syövereistä ikävällä tavalla osaksi julkisen keskustelun valtavirtaa. Vihapuheesta on tullut jo niin vakava ongelma, että sen kitkemiseksi on aiheellista tehdä hallitustasoisia linjauksia ja lainsäädännöllisiä korjauksia.

Tätä ehdotti perjantaina Sanat ovat tekoja -raporttinsa julkaissut kolmen ministeriön työryhmä. Työryhmä esitti arvionsa tueksi varteenotettavia suosituksia osana laadittavaa toimenpideohjelmaa.

Työryhmän puheenjohtaja, emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen muistuttaa aiheellisesti, että viime kädessä vihapuheeseen puuttumisessa on kyse ihmisarvon puolustamisesta.

Tämä on totta, sillä viime vuosina yleistynyt vihapuhe on ahdistava, pelottava ja vastenmielinen ilmiö. Se vaikuttaa kielteisesti koko yhteiskuntaan ja ennen muuta tuhansien ihmisten elämään.

Yksilötasolla vihapuheen ja maalittamisen kohteeksi joutuminen on monelle kohtuuttoman raskas taakka. Erityisesti naiset joutuvat raportin mukaan brutaalin vihapuheen kohteeksi. Siksi on syytä kannattaa, että maininta sukupuolesta lisättäisiin rangaistuksen koventamisperustetta koskevaan lainkohtaan.

Tärkeää on havaita, että vihapuheessa ei ole kyse vain keskustelukulttuuriin pesiytyneistä huonoista tavoista, vaan vihapuhe kytkeytyy monin tavoin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin. Sosiaalisessa mediassa välittyvästä vihapuheesta on tullut merkittävää vallankäyttöä.

Ongelmallista on myös se, että vihapuheen lähettäminen ja levittäminen on helpompaa kuin koskaan aiemmin. Yksilön häpäisyn ohella vihapuhe murentaa demokratiaa ja oikeusvaltion perustaa, sillä sanoista voi olla lyhyt matka tekoihin.

Vihapuheeksi voidaan katsoa ilmaisut, jotka levittävät ja lietsovat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä ja muuta suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa. Vihapuheeseen liittyvät myös disinformaation ja valeuutisten kaltaiset vaikuttamiskeinot.

Kattava toimenpideohjelma on tarpeen, sillä vihapuheen vastainen työ on kovin hajanaista. Vihapuheen määrä kasvaa kuitenkin koko ajan, jolloin vihapuheen torjumisen pitää olla tukevammalla pohjalla.

Työryhmä suosittaa vihapuheen vastaista toimintaohjelmaa samoin kuin vihapuheen vastaisen osaamiskeskuksen perustamista. Näin vihapuheen kitkemiseen saataisiin tarvittavaa pitkäjänteisyyttä.

Samaten ehdotetaan medialukutaidon vahvistamista, verkkoalustojen vastuun lisäämistä aina kehotuksiin virkamiehelle sopivasta käytöksestä vapaa-ajalla. Pohdittavaa on myös siinä, pitäisikö vihapuheen joissakin tapauksissa olla virallisen syytteen alaista.

Suomessa vihapuhe on tähän asti saanut rehottaa liian vapaasti. Selväksi on käynyt, että sananvapaus tarvitsee ohjaavia liikennesääntöjä. Raportti valmistuikin sopivasti evästämään uutta hallitusta. Puolueet voisivat ottaa ensimmäisenä onkeensa ja näyttää esimerkkiä sitoutumalla raportin ehdotuksiin. Vihapuhetta on voitava taltuttaa.