Ruotsin Trollhättanissa tapahtuneen kouluiskun takaa on paljastunut viharikosmotiivi. Teräasein koulussa riehunut 21-vuotias, poliisin surmaama mies osoitti sosiaalisessa mediassa suurta kiinnostusta äärioikeistolaisiin ja ulkomaalaisvastaisiin mielipiteisiin.
Hyökkäys tapahtui ulkomaalaisten asuttamalla alueella sijaitsevassa Kronan peruskoulussa. Uhrit eivät valikoituneet sattumalta, vaan kaikki olivat ulkomaalaistaustaisia. Tapaus koskettaa syvältä ruotsalaista yhteiskuntaa, jossa on Suomeen verrattuna moninkertainen määrä maahanmuuttajia.
Kolmen ihmisen kuolemaan johtanut isku tuntuu myös Pohjanlahden tällä puolella. Noin 50 000 asukkaan Trollhättanhan tunnetaan yhtenä Ruotsin suomalaisimmista kaupungeista. Yli kahdeksalla prosentilla sen asukkaista on suomalaistausta. Tuhatmäärin suomalaisia kävi aikoinaan töissä kaupungissa Saabin autotehtaalla.
Ruotsissa ei ole tapahtunut hyökkäystä kouluun vuosikymmeniin, toisin kuin Suomessa. Suomessa muistetaan vielä vajaan kymmenen vuoden sisällä tehdyt surmatyöt oppilaitoksiin Jokelassa ja Kauhavalla.
Trollhättanin surmaisku näyttää yksittäisen, syrjään vetäytyneen nuoren kasvottomalta teolta, jota on vaikea järjellä ymmärtää. Viehtymys äärioikeistolaisiin, rasistisiin ajatuksiin yhdistyneenä mielenhäiriöihin saattaa olla selittävä tekijä tällaiseen äärimmäisyystekoon.
Suomessa viime kuukausien aikana käydyn maahanmuuttokeskustelun yhteydessä on varoiteltu vihapuheiden voivan johtaa vihatekoihin.
Alttius väkivaltaiseen käyttäytymiseen kasvaa, mitä enemmän tuntee vetoa väkivaltaisuutta kohtaan. Tällöin myötätuntokyky saattaa hämärtyä ja vastaavasti vahvistuu käsitys oikeudesta ratkaista asioita voimaa käyttäen. Jos antautuu elämään tällaisessa epätodellisessa maailmassa, se ei voi olla vaikuttamatta käyttäytymiseen.
Koulusurmien perusteella vihaa lietsovilla maailmankatsomuksilla on todettu olevan vaikutusta tekoihin. Verkosta löytyy lisäksi erilaisia väkivaltaan kannustavia yhteisöjä vaikka millä mitalla, niin Suomesta kuin varsinkin maailmalta.
Väkivaltaan syyllistyneillä on usein mielenterveydellisiä häiriöitä, mutta on ongelman yksinkertaistamista olettaa niiden yksin selittävän syitä tekoihin.
Suomen koulusurmat johtivat turvallisuusmääräysten kiristämiseen, mutta niin aukottomaksi turvaa ei saada, ettei sitä voida haavoittaa.
Yhdysvallat, joissa koulusurmia sattuu enemmän kuin missään muualla, on varoittava esimerkki. Mielettömiltä teoilta ei ole vältytty äärimmilleen viedystä vartioinnista huolimatta.
Ruotsin kouluiskun selvittely on syytä tutkia tarkkaan myös Suomessa ja tehdä sen perusteella tarpeelliset johtopäätökset.
Vastuuta väkivallan ehkäisystä ei kuitenkaan voida sälyttää yksistään viranomaisille, vaan se kuuluu kaikille. Hyvin pitkälle kysymys on yhteiskunnan henkisestä ilmapiiristä.