Lastenhuoneesta raikaava räväkkä kiroilu voi naurattaa tai huolestuttaa. Mistä sanat ovat lapsen sanavarastoon tarttuneet? Miten kiroilun saa loppumaan?
Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies, psykologi Suvi Laru sanoo, että nykypäivän kielenkäyttö, myös sosiaalisen median vihapuhe, heijastuu väistämättä myös lapsiin. Hän muistuttaa, että kiroilussakin on kyse ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, miten toisille ihmisille on sopivaa puhua.
- On äärettömän tärkeää kertoa lapselle pienestä pitäen, että toisia pitää kunnioittaa puheessa. Esimerkiksi kiroilu on rumaa ja halventavaa puhetta.
Laru huomauttaa, ettei pieni lapsi useinkaan tiedä, mitä kirosanat merkitsevät. Ne maistuvat lapsen suussa jännittävältä, koska tämä aistii aikuistenkin suhtautuvan sanoihin erityisellä tavalla.
Siksi yksi tapa puuttua asiaan on käsitellä sanojen sisältöä yhdessä lapsen kanssa. Laru kannustaa vittu perkele -huudahduksen kuullutta aikuista kysymään lapselta, mitä lapsi itse ajattelee sanojen tarkoittavan.
- Lapselle voi kertoa, että v-sana on todella ruma haukkumasana tytön pimpille, eikä sellaista haluta käyttää, koska jokaisen keho on hieno ja arvokas.
Homo ei ole kirosana
Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien puhelin- ja nettipalveluiden päällikkö Tatjana Pajamäki painottaa kielenkäytön opettelua muutenkin kuin rumien sanojen osalta. Sanoja ei tarvitse luokitella kirosanoiksi ja ei-kirosanoiksi, vaan olennaista on se, mitä niillä halutaan sanoa.
- Jos pieni lapsi vaikka homottelee, on tärkeää puuttua siihen ja sanoa, ettei homo-sanalla tarkoiteta mitään kielteistä, Pajamäki selittää.
Myös tilanteella on väliä: viljeleekö lapsi kirosanoja puheessaan jatkuvasti, lipsahtavatko ne vain vaikkapa lautasen pudotessa lattialle vai ovatko rumat sanat osa aggressiivista tunteenilmaisua. Jos kyse on hallitsemattomasta raivokohtauksesta, suurin ongelma ei ole se, että lapsen suusta pääsi v-sana.
Asiaan puuttuessaan aikuisen on muistettava oma esimerkkinsä. Pajamäen mukaan aikuisen on vaikea perustella, miksi kiroilu ei olisi sopivaa, jos lapsi kuulee tämän jatkuvasti päästävän suustaan ärräpäitä.
Kiroilu voittaa tavaroiden heittelyn
Sekä Väestöliiton Laru että MLL:n Pajamäki korostavat, ettei kiroiluun kuulu puuttua nolaamalla lasta. Lasta kuuntelemalla ja rauhallisesti keskustelemalla lapsi ymmärtää, miksi tietyistä sanoista voi tulla muille paha mieli.
Koska eri perheissä on erilaiset säännöt, leikkikavereiden kielenkäyttö voi poiketa oman lapsen puheesta. Siksi Laru opastaa olemaan tuomitsematta kiroilijoita liikaa.
- Jos lapselle sanoo, että kiroilevat ihmiset ovat tyhmiä, mutta lapsen oma vanhempi kiroilee kotona, se voi hämmentää lasta, hän sanoo.
Joskus kiroilu saattaa olla huonoista vaihtoehdoista pienempi paha. Pajamäki toteaa, että harmituksen ilmaiseminen kirosanalla on parempi kuin vaikkapa tavaroiden rikkominen. Siksi luovaa lasta voi vaikkapa kannustaa keksimään itse omia sanoja tilanteisiin, joissa tavalliset sanat eivät riitä harmitteluun.
Kuten kaikessa kasvatuksessa, kiroiluunkaan ei ole yhtä satavarmaa lääkettä. Yhteen tehoaa se, ettei asiaan kiinnitä liikaa huomiota, toinen tarvitsee paljon perusteluja.
- Lapset eivät ole samasta muotista, joten kaikkien kanssa eivät toimi samat keinot, Pajamäki sanoo.