Saksassa tuli voimaan laki, joka kriminalisoi vihapuheen levityksen.
Vihapuhe ja valeuutiset ovat vitsauksia, joiden torjunta on äärimmäisen vaikeaa. Ainakaan poliitikkojen ei pitäisi vauhdittaa kielenkäytön raaistumista.
Saksassa on runsaan viikon ajan ollut voimassa laki, jonka on määrä panna aisoihin internetissä rehottava vihapuhe. Säädöstä nimeltään .asetus la-kien noudattamisen vahvistamisesta sosiaalisissa verkoissa. on jo testattukin.
Samaan aikaan Ranskassa keskusteluun on noussut toisen nettiajan kulkutaudin eli valeuutisten torjunta lakien avulla. Asian toi viime viikolla esiin presidentti Emmanuel Macron.
Macronin mukaan vapaat demokratiat tarvitsevat vastatoimia puolustautuakseen vaaleihin liittyviä Venäjä-vetoisia vaikutusyrityksiä vastaan.
Saksan uuden säädöksen mukaan sosiaalisessa mediassa toimivien yhtiöiden pitää poistaa aiempaa nopeammin sivustoiltaan vaikkapa väkivallalla uhkaava vihapuhe, valeuutiset ja terrorismiin yllyttävä sisältö.
Aikaa poistoon on 24 tuntia siitä kun sivustoille on kerrottu lakeja rikkovasta materiaalista. Jos sivustojen ylläpitäjät eivät reagoi, heille voidaan määrätä enimmillään 50 miljoonan euron sakko.
Saksassa laista on jo nähty seu-rauksia. Twitter sulki saksalaisen äärioikeistolaisen poliitikon sivun, kun tämä oli puhunut tviitissään .barbaarisista, raiskaavista muslimimieslaumoista..
Twitterin toimet eivät päättyneet tähän. Vähän myöhemmin se sulki saksalaisen satiirisen Titanic-lehden sivut, lehti kun oli parodioinut kyseisen poliitikon tekstiä osaksi samoja sanoja käyttäen.
Saksassa ajauduttiin siis heti tilanteeseen, josta useat tahot etukäteen varoittivat: pesuveden mukana voi mennä muutakin kuin vihapuhetta. Ja huonosti käytettynä laki törmää vaarallisesti perustuslain takaamaan sananvapauteen.
Saksan journalistien liitto julkaisi Titanic-tapauksen jälkeen kannanoton, jossa hämmästeltiin, kuinka yksityinen yhdysvaltalaisyritys alkaa vetää rajoja Saksan sananvapaudelle.
Kysymys on olennainen. Twitterin asema etenkin poliittisen elämän viestintäkanavana on jo niin vahva, että sieltä on hankalaa olla poissa, vaikka firman toimintaperiaatteet eivät miellyttäisikään.
Vihapuhe ja valeuutiset ovat nettiaikakauden rujoa kääntöpuolta. Ne ruokkivat yhteiskunnallista eripuraa ja uhkaavat jopa demokra-tian toteutumista. Siksi tarvitaan aktiivista torjuntaa.
Lainsäädäntö on kuitenkin vain yksi eikä ehkä paras tapa juuria ongelmaa. Vastaan tulee äärimmäisen hankalia rajanvetoja ja määrittelyjä kuten on jo nähty.
Erityisesti yhteiskunnallisten vaikuttajien pitäisi omalla esimerkillään näyttää mallia toisenlaisesta keskustelukulttuurista. Tässä mielessä Suomessa SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen käyttämä sanonta työttömien aktivointimallista .niskalaukauksena. on surkea esimerkki.
Asiaa ei tee sen kauniimmaksi, että kyse on aidosta kansalaispalautteesta. Se on hutera perustelu tuoda julkisuuteen väkivaltaisia kielikuvia, vaikka moni kansalainen hallituksen mallin nöyryytyksenä kokeekin. Rinne ei näy ymmärtävän, mille tielle on lähtenyt.