Pääkirjoitus

Vihapuhe on huutoa kansanvallan ja mielipiteenvapauden vahingoksi

Tuoreen tutkimuksen mukaan vihapuheen lisääntyminen on saanut monet vaikuttajat jättämään yhteiskunnallisen osallistumisen.

-
Kuva: Jussi Leinonen

Tuoreen tutkimuksen mukaan vihapuheen lisääntyminen on saanut monet vaikuttajat jättämään yhteiskunnallisen osallistumisen. Vihapuhujat eivät siten edistä vaan haittaavat kansalaisten äänen kuulumista.

Oli jo korkea aika saada yliopistotasoinen tutkimus siitä, millainen vaikutus vihapuheella on suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon. Perjantaina tästä vaikutuksesta saatiin punnittua tietoa ja jopa numeraalisia arvioita, kun valtioneuvoston kustantama tutkimus "Vihan vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon" julkaistiin.

Tutkimuksen tulokset olivat ennakoitavia ja samalla huolestuttavia: vihapuheella on vaikutuksensa päätöksentekoon. Sen voi jopa sanoa heikentävän kansanvallan toteutumista.

Kuntapäättäjistä useampi kuin neljä kymmenestä kertoi vihapuheen vähentäneen heidän haluaan osallistua julkiseen keskusteluun. Usea vastaaja kertoi jättävänsä politiikan vihapuheen seurauksena tai ainakin harkitsevansa sitä.

Traagisena voi pitää myös sitä, että puolet kuntapäättäjistä kertoi vihapuheen vähentäneen heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin. Vihapuhe siis luo pelon ilmapiiriä.

Ei ole yllätys, että sosiaalinen media on vihapuheiden kiitotie. Kiintoisa löytö oli, että törkyviestien ja uhkausten ahkerin levittäminen näyttää kasautuvan lopulta varsin pienelle määrälle ihmisiä.

Twitterissä tutkimus tunnisti 200 tiliä, joista lähtee melkein puolet kaikista poliitikoille lähtevistä Twitter-vihaviesteistä.

Merkittävä on myös havainto, jonka mukaan näitä viestejä ei tule vain yhdestä poliittisesta leiristä. Ainakin Twitterissä on kaksi pääleiriä, jotka edustavat vastakkaisia ideologioita. Kuitenkin noin kolme viestiä neljästä oli peräisin maahanmuuttovastaisesta ryhmittymästä.

Vihapuheen vahvistuminen on netin aikakaudella pandemia, jota vastaan on jälkikäteen vaikea rokottaa. Aivan kädettömäksi demokraattinen yhteiskunta ei onneksi ole jäänyt. Suomessakin lain rajat ylittävästä vihapuheen levittämisestä on jo annettu tuomioita.

Vihapuheen kohteeksi joutuneelta puolustautuminen vaatii kuitenkin siviilirohkeutta. Seurauksensa voi olla joutuminen entistä syvemmälle lokamyrskyn silmään.

Yksittäiset oikeusjutut eivät kuitenkaan taida pysäyttää vyöryä. Katse pitää kääntää etenkin sosiaalisen median alustojen ylläpitäjiin.

Jos tutkimuksen tekijätkin tunnistavat nyt Suomessa parisataa vihaviestejä tehtailevaa Twitter-tiliä, voi jo kuuluttaa nettijätin heräämistä. Valitettavasti some-jättiläiset havahtuvat kuitenkin useimmiten vasta mittavien taloudellisten sanktioiden edessä.

Viimeksi torstaina EU-tuomioistuin joutui ojentamaan Facebookia. Tuomioistuin katsoi – Facebookin vastustuksesta huolimatta – että EU-maiden kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä verkkopalveluja poistamaan alustoiltaan vihapuheeksi määriteltävää sisältöä maailmanlaajuisesti.

Kärkeväkin keskustelu pitää sallia, mutta suojaa ei tarvitse antaa vihan kylvölle. Jos se saadaan kuriin, se on mielipiteenvapaudelle vain eduksi. Yksikään epäkohta ei yhteiskunnassa jää piiloon, vaikka vihapuhe saataisiin aisoihin.