Juttua korjattu ja oikaistu 7.3. kello 11.04.
Oikeusministeriö julkisti viime viikon lopulla ajankohtaisen selvityksen vihapuheesta ja häirinnästä. Selvityksen tulokset luovat tarpeellista kuvaa siitä todellisuudesta, jota iso osa suomalaisista ei koskaan itse uhrina kohtaa.
Vihapuhe ja häirintä on meillä viime kuukausina liitetty ennen kaikkea maahanmuuttajiin, mutta selvityksen kohderyhmä oli laajempi. Selvisi, että ilmiö koskee tavalla tai toisella myös romaneja, vammaisia, saamelaisia sekä uskonnollisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia.
Tämän ajan oire on sekin, että kun tieto selvityksestä ja mahdollisuudesta osallistua siihen netissä levisi maahanmuuttovastaiselle Hommaforum-sivustolle, siellä kehotettiin lukijoita vastaamaan tutkimukseen tiedonkeruun tulosten vääristämiseksi. Tutkijat saivat eteensä myös niin sanottuja trollivastauksia.
Selvityksen tuloksena tuli ilmi, että enemmän kuin kuusi kymmenestä vihapuhetta ja häirintää itse kokeneesta kyselyn vastaajasta kertoi kyseisten ilmiöiden vaikuttaneen turvallisuuden tunteeseensa. Puolet koki noiden ilmiöiden vaikuttaneen mielenterveyteensä ja kolmannes viranomaisiin kohdistuvaan luottamukseen.
Yllättävin on kolmas tulos. Tyytymättömyyttä ilmeni niin poliisin kuin sosiaaliviranomaisten suhtautumisessa vähemmistöihin. Kokemuksena esimerkiksi oli, että poliisit voivat vähätellä heille kerrottuja ongelmia. Selvityksen tekijät korostavatkin viranomaisten vuorovaikutustaitojen tärkeyttä.
Vihapuhetta ja häirintää esiintyi odottamattoman paljon julkisilla paikoilla kuten kaduilla, puistoissa ja parkkipaikoilla. Vasta toiseksi yleisin paikka oli vastausten perusteella internet, joka on viime vuosina ollut Suomeenkin levinneen hyökkäävän ja solvaavan puhetavan sikiämisalusta.
Erityisesti julkisilla paikoilla tapahtuva nimittely, nöyryytys ja vihapuhe tuntuvat osuvan maaliinsa. Maahanmuuttajien solvaajat ovat kaiken lisäksi usein heille täysin tuntemattomia henkilöitä.
Tästä syystä tulijat ovat alkaneet väitellä paikkoja, joissa voivat joutua häirinnän kohteeksi – esimerkiksi julkista liikennettä. Se taas hankaloittaa heidän elämäänsä.
Vihapuhe voi kummuta useasta lähteestä, esimerkiksi ideologisista näkemyksistä, solvaajan oman elämän vaikeuksista ja ennakkoluuloista tai näiden yhdistelmästä. Häirintä ja vihapuhe ovat sekä yksilön että yhteiskunnan ongelma.
Viime joulun alla valmistunut Helsingin yliopiston tutkimus osoitti, että esimerkiksi Suomen muslimien joukossa syrjintä ja marginalisoituminen luovat tyytymättömyyttä ja uhriuden tunnetta.
Tämä taas ruokkii radikaalien ideologioiden kasvumahdollisuuksia. Lopputuloksena siis vierasvihamielisyys voi tarjota tukea islamilaiselle radikalismille.
Vihapuheen kitkentä yhteiskunnassa on sekä julkisen vallan, koululaitoksen että vastuullisten viestinten tehtävä. Mutta yksilön omaa vastuutakaan ei voi kiertää. Päätöksen vihapuheen lopettamisesta voi tehdä jokainen itse.