Tonava ei ole viime aikoina ollut mikään varsinainen rauhan raja Unkarin ja Slovakian välillä. Naapurusten tulehtuneiden suhteiden aallonpohja saavutettiin elokuun lopulla, kun Slovakia käännytti Unkarin presidentin László Sólyomin takaisin kotimaahansa Tonavan sillalta.
Naapurimaat ovat riidelleet viimeiset 15 vuotta. Slovakian ja Unkarin tuoreimman kädenväännön taustalla on Slovakian uusi laki kansalliskielestä, joka tekee muun kuin slovakian kielen käyttämisen monin paikoin rangaistavaksi. Pääministeri Robert Ficon mukaan kysymyksessä on slovakin "suojelu" maan unkarinkielisillä alueilla. Ketään ei hänen mukaansa estetä puhumasta unkaria.
Kielilain taustana on Jan Slotan äärioikeistolaisen kansallispuolueen nousu hallitukseen 2006 vaalien jälkeen. Puoluetta lähellä on monia ääriryhmiä. Yksi niistä keräsi nimiä unkarilaisen vähemmistön puolueen lakkauttamiseksi, toinen vannoo sodanaikaisen fasistijohtajan Jozef Tison nimeen.
Unkarissakin ääriryhmät ovat voittaneet alaa. Oikean laidan Jobbik paisuu kuin pullataikina. Sillä on tukenaan 2007 perustettu univormua kantava unkarilainen kaarti, joka on käynyt rähinöimässä myös Slovakiassa.
Unkarin ja Slovakian pääministerien tapaaminen 10. syyskuuta ei tuonut läpimurtoa, mutta Slovakia suostui noudattamaan Etyjin kansallisten vähemmistöjen korkean komissaarin Knut Vollebäckin suosituksia kielilain toimeenpanossa. Unkarin pääministeri Gordon Bajnai totesi tulevaisuuden näyttävän, "rangaistaanko jotakuta unkarin puhumisesta".
Naapurusten riitelyn juuret löytyvät kaukaa historiasta. Slovakia oli osa Unkaria 1000-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan. Pressburg-Pozsony (nykyinen Bratislava) oli sen pääkaupunki ja kruunauskaupunki 250 vuotta, kun turkkilaiset olivat vallanneet leijonanosan Unkaria vuonna 1536.
Nykytilanteen kannalta ratkaiseva käänne oli Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian synty vuonna 1867. Se merkitsi Unkarille tasa-arvoista asemaa Itävallan kanssa.
Rajua sortoa
Unkarin valtakunnanpuoliskossa asui lukuisia muita kansoja. Itse jatkuvasti keisaria vastaan kapinoinut Unkari ei tasa-arvoisen aseman saatuaan kohdellut omia kansojaan hellästi. Se ryhtyi massiiviseen pakkounkarilaistamiseen, rajumpaan sortoon, mitä itse oli kokenut. Tästä kumpuasi muiden kansojen viha unkarilaisia kohtaan.
Ensimmäinen maailmansota päättyi Trianonin rauhaan, jota unkarilaiset kutsuvat tragediaksi. Tasa-arvoisen aseman saavuttaminen osoittautui haitaksi. Unkari katsottiin sotaan syyllistyneeksi häviäjävaltioksi Itävallan ja Saksan rinnalla. Kuvaavaa on, että rauha Itävallan ja Unkarin valtakunnanpuoliskojen kanssa solmittiin erillisesti.
Unkarin ja Itävallan alaisuudessa olleisiin kansoihin sovellettiin presidentti Woodrow Wilsonin periaatetta kansojen itsemääräämisoikeudesta, mutta unkarilaisten ja itävaltalaisten asuma-alue paloiteltiin. Unkari menetti kaksi kolmasosaa alueestaan. Kolmannes unkarilaisista jäi vähemmistöiksi rajan taakse uusiin valtioihin, joissa heitä vihattiin.
Trianonista trauma
Trianonin rauha on yhä trauma unkarilaisille. Se putkahtaa esille lähes jokaisessa keskustelussa. Slovakiallekaan ei ensimmäinen maailmansota ollut unelmien täyttymys. Siitä tuli osa uutta Tshekkoslovakian valtiota, jota hallittiin Prahasta.
Toisessa maailmansodassa Unkari liitti itseensä rajan takaiset unkarilaisalueet. Tähän pohjaa Slovakian pelko Unkarin halusta tehdä sama uudelleen.
Kommunismin aikaan viha uinui maton alla, mutta putkahti esille Slovakian itsenäistyttyä. Jo Vladimir Meciarin aikaan 1990-luvulla säädettiin ensimmäinen unkarin käyttöä rajoittava kielilaki.