Vi­han­nis­sa mi­nis­te­ri kus­tan­taa itse oman työ­salk­kun­sa

Ministerin elämä on tasapainoista ja normaalia, kun asuu Raahen seutukunnassa. Ostoksilla saa käydä ilman pelkoa paparazzeista, eivätkä naistenlehdet vonkaa ministeriä esittelemään asuntoaan tai vaatekaapin sisältöä.

Leena Mikkola-Riekkinen kantaa mielellään itse ostamaansa hyvinvointiministerin salkkua.
Leena Mikkola-Riekkinen kantaa mielellään itse ostamaansa hyvinvointiministerin salkkua.
Kuva: Helge Murtovaara

Ministerin elämä on tasapainoista ja normaalia, kun asuu Raahen seutukunnassa. Ostoksilla saa käydä ilman pelkoa paparazzeista, eivätkä naistenlehdet vonkaa ministeriä esittelemään asuntoaan tai vaatekaapin sisältöä.

"Ei tässä kauheasti glamouria ole, vaan onko sitä ministereiden hommissa yleensäkään. Kyllä nämä sen verran työteliäitä pestejä ovat", hyvinvointiministeri Leena Mikkola-Riekkinen Vihannista sanoo.

Rouva ministeri tunnetaan paremmin Vihannin kunnanjohtajana. Seudullisen hyvinvointiministerin pestin hän on saanut Raahen aluekeskusohjelman ja siihen 2000-luvun alussa luodun, ministerimalliksi kutsutun johtamisjärjestelmän myötä.

"Ajateltiin, että kunnanjohtajilla olisi omat vastuualueet ihan kuten ministereillä. Sitten alettiin puhumaan ministerin salkuista. Salkkuja emme heille kuitenkaan ostaneet", naurahtaa yksi ministeri-nimityksen ideoijista, Raahen aluekeskuskoordinaattorina työskennellyt Pekka Karjula.

Nyt ministeripaketti on kunnanjohtajien vaihtuvuuden ja kuntaliitosten myötä melkoisen levällään. Mikkola-Riekkisen lisäksi ministerin titteliä kantaa vain Siikajoen ja Ruukin kunnanjohtaja Kaisu Tuomi, rouva maaseutuministeri.

Tulevan talven aikana ministerimalli päivitetään, ja ministereiden määrä kasvaa viiteen. Silloin seutukunnassa aloittavat työnsä opetus-, elinkeino- ja viestintäministeri.

Hyvinvointiministerin laajaa sektoria Leena Mikkola-Riekkinen hoitaa mielellään, vaikka titteli ei tuokaan mukanaan ministeritason luontaisetuja. "Omilla, ihan itse kustannetuilla salkuilla tässä liikutaan", hän veistelee ja sanoo, että ministeriksikin häntä puhutellaan lähinnä vain seutukunnallisissa kokoontumisissa.

"Ei täällä kotikunnassa kukaan minusta ministerin titteliä käytä, enkä ole sitä kyllä vaatimassakaan."

Sen verran komealta titteli kuitenkin kalskahtaa, että Mikkola-Riekkinen on havainnut sen herättävän kunnioitusta, kuten eräässäkin läänintason kokouksessa. "Kun minut esiteltiin seudullisena hyvinvointiministerinä, oli vastaanotto positiivinen ja titteli herätti kovasti kiinnostusta", hän kertoo.

Maaseutuministerin postia alusta lähtien hoitanut Kaisu Tuomi kuvaa ministeriyttään hyvin arkipäiväiseksi touhuksi. Tosin hän löytää tehtävästä myös pientä arkipäivän glamouria.

"Kun tällainen malli on yhdessä hyväksytty, on se antanut mandaattia puuttua muidenkin kuntien maaseutuasioihin. Ei ole tarvinnut olla heti selittelemässä, että miksi on liikkeellä naapurikunnan puolella."

Tuomi huomauttaa, että tavallaan hauskasta nimikkeestä huolimatta taustalla ovat isot ja vakavat asiat.

Ilmoita asiavirheestä