Kahdeksanvuotias Riia on juuri palannut koulusta. Äidinkieli tahtoo vähän tökkiä koulutunneilla, mutta mieltä piristää sunnuntaina oleva syntymäpäivä. Riia miettii saavansa yhdeksänvuotislahjaksi ehkä kännykän tai rullaluistimet.
Riia asuu Vaskitiellä Vihannin taajamassa sijaitsevassa SOS-lapsikylässä. Kylässä eletään normaalia loppukesäistä lapsiperheiden arkea. Koulut ovat alkaneet, pienemmät lapset leikkivät hiekkalaatikolla, lapsia viedään harrastusten pariin, kavereiden kanssa vietetään aikaa. Elämä on sekä arkea että juhlaa.
Juhlan aika on nyt lauantaina, kun Vihannin SOS-lapsikylä viettää 20-vuotisjuhliaan. Tiedossa on puhetta ja musiikkia, lastenmusiikkikonsertti, erilaisia tapahtumia ja avoimet ovet. Kylänjohtaja Kaisu Pelkonen toivoo, että tapahtuma houkuttelee runsaasti väkeä, varsinkin lapsia.
Vuonna 1982 perustettu Vihannin SOS-lapsikylä on Suomen neljäs ja toistaiseksi uusin lapsikylä. Viidettä kylää ollaan puuhaamassa Kaarinaan. Vihannin kylässä asuu 26 lasta ja nuorta, jotka ovat iältään parivuotiaista jo aikuisikäisiin opiskelijoihin.
Lähes kaikki kylän lapset ovat huostaan otettuja ja tarvitsevat pitkäaikaista sijaiskotia. Lapset tulevat kylään yleensä alle 10-vuotiaina, usein samassa kodissa asuu sisarusryhmiä. Lapset asuvat kylässä keskimäärin 12 vuotta. Lapset ja nuoret asuvat kuudessa lapsikyläkodissa yhdessä lapsikylä-äidin tai -pariskunnan kanssa. Kodit ovat punaisia omakotitaloja, jotka sijaitsevat kylän neljän hehtaarin alueella lähellä toisiaan, mutta kuitenkin omassa rauhassaan havupuiden katveessa.
Lisäksi kylässä on yksi nuorten koti, jossa asuminen on nuorille, usein jo muilla paikkakunnilla opiskelemassa käyville asuminen on itsenäisempää.
Koko kylä kasvattajana
Lapsikylän elämä on tavallista lapsiperheen arkea, vahvistaa Kaisu Pelkonen. Koteja voi verrata sijaisperheisiin, joissa yhteisöllisyys on kuitenkin mukana.
"Kylä on kuitenkin myös ammattiyhteisö, jossa lapsikylä-äitien lisäksi toimii myös ohjaajia ja lomittajia. Sijaiskodeista tämä poikkeaa siinä, että olemme tiivis kasvatusyhteisö. Koko kylä kasvattaa lapsia."
Vaikka lapsikylä onkin tiivis yhteisö, se ei ole mikään eristynyt saareke. Yhteistyötä tehdään koulujen kanssa ja lasten kautta kodit ovat kirkonkylän menossa mukana. Myös lapsikylä järjestönä on mukana kunnan nuorisotyössä.
Lapsikylän sijoittuminen Vihantiin on oikeastaan Vihannin Lions Clubin ansiota, kertoo Kaisu Pelkonen. Kun neljättä kylää alettiin suunnitella, leijonat innostuivat asiasta ja tekivät talkoita kylän saamiseksi Vihantiin.
"Vihanti on pääradan varrella ja tänne on varsin hyvät yhteydet, mikä on tärkeää, sillä lapsia tulee ympäri Suomea."
Lasten kylään saapumisen syynä ovat biologisen perheen päihde- tai muut ongelmat. Yhteyttä biologisiin vanhempiin pidetään sovituissa tapaamisissa. Lapsikotiäitien ja -pariskuntien tehtävänä ei ole ottaa äidin tai isän asemaa.
"Se vaatii heiltä sekä ammatillista otetta että sydämen halua olla lasten arjessa mukana, vaikka vanhemmiksi ei voi ryhtyä. Se vaatii halua sitoutua vaativaan ympärivuorokautiseen elämäntapatyöhön."
Lauantaina pidettävään juhlaan vihantilaiset saavat vieraikseen lapsia ja aikuisia muista Suomen lapsikylistä. Tulossa on myös SOS-lapsikylä ry:n hallituksen jäseniä, sillä samalla vietetään yhdistyksen 40-vuotisjuhlia. Tärkeimpiä vieraita ovat kuitenkin lapset ja kyläläisten tavoitteena on järjestää lapsille mukava päivä.