Emanuel Granbergin 250-vuotisjuhla vuoden 1695 jumalanpalveluksen kaavaa ja vuoden 1701 virsikirjan virsiä käyttäen alkaa sunnuntaina kello 10. Ruokailun jälkeen kello 13.00 alkavassa pääjuhlassa filosofian maisteri Paula Mäkelä esitelmöi kirkkomaalarista.
Vihannissa vietetään tänään sunnuntaina kirkkomaalari Emanuel Granbergin (1754-1797) syntymän 250-vuotisjuhlaa. Vihantilaissyntyinen Granberg on toinen 1700-luvun suurista pohjalaisista kirkkomaalareista.
Kirkkoherra Jeremias Sankarin mukaan Granbergillä on suuri merkitys Vihannin seurakunnalle ja seurakuntalaisille. Kirkkomaalarin syntymäpitäjästä löytyy kaksi hänen maalaustaan; kirkon alttarimaalaus sekä Granbergin 16-vuotiaana maalaama Getsemane-aiheinen öljyvärimaalaus.
"Kysymyksessä on suuri henkilö Vihannin seurakunnan näkökulmasta. Seurakunnasta löytyy perinteitä ja historiallisia kiinnekohtia, jotka kohottavat identiteettiä kertomalla, että Vihannissa on ennenkin uskottu - siitä on jäänyt jälkiä tännekin saakka", Sankari miettii.
Granbergin töitä löytynyt lisää
Granbergin merkitys on Jeremias Sankarin mielestä nähtävä laajempana, sillä kirkkomaalari on vaikuttanut hyvin laajasti Pohjois-Pohjamaan alueella. Hän toivoo taitavan kirkkomaalarin arvostuksen nousevan oikeaan arvoonsa.
"Kaikki tuntevat kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen, mutta Emanuel Granberg on jäänyt oudommaksi. En ollut itsekään kuullut hänestä ennen kuin tulin tänne Vihantiin."
Vihantilassyntyisen kirkkomaalarin taustoja tutkineen filosofian maisterin Paula Mäkelän mielestä Granberg on jäänyt Toppeliuksen varjoon osittain siitä syystä, että Toppeliuksen arveltiin olevan hänen oppi-isänsä. Siitä ei kuitenkaan ole olemassa todisteita. Toinen mahdollinen opettaja voisi olla Kokkolassa toiminut maalari Eric Westzynthius nuorempi.
Granbergin töitä on säilynyt jälkipolville varsin vähän. Vihannin lisäksi töitä löytyy Muhoksen kirkosta, Paltaniemen kuvakirkosta sekä Kansallismuseoon tallennetut, Raahen kirkon urkuparvelta vuonna 1898 löydetyt kaksi pientä akvarellia.
1970-luvun puolivälissä tehty Paltaniemen kuvakirkon maalausten tunnistaminen Granbergin tekemiksi johti kirkkomaalarin arvostuksen kohoamiseen. Aiemmin niitä pidettiin Toppeliuksen maalaamina, ja jotkut tutkijat ovat Mäkelän mukaan edelleen Toppeliuksen kannalla.
"Mielestäni se on vähän väkinäisesti haettu. Maalaukset ovat tyyliltään Emanuel Granbergin käsialaa. Ne ovat varsin tarkkoja maalauksia, ne ovat huolitellumpia ja loppuun saakka viedympiä - vähemmän tuotantoa, enemmän aikaa tehdä", Mäkelä perustelee.
Sukulaisuus oli valttia 1700-luvullakin
Aiemmin Granbergin on oletettu kuolleen jo vuoden 1787 vaiheilla, mutta Mäkelä on tutkimuksissaan osoittanut hänen kuolleen Oulussa vasta vuonna 1797. Nämä kymmenen vuotta mahdollistavat sen, että myös Kempeleen kirkossakin olisi Granbergin töitä.
"Kahden taulun lahjoituksen teki aikoinaan Emanuel Granbergin veljen appivanhemmat, joten uskon maalausten tässä tapauksessa olevan hänen tekemiänsä. Sukulaisuus on ollut valttia silloinkin."
Emanuel Granbergin elämänvaiheiden seuraamista on hankaloittanut se, että miehestä ei eri pitäjien syntyneiden, kuolleiden ja rippikoulujen luetteloista tai manttaalikirjoista löydy mainintoja. Isänsä hän menetti varsin pienenä ja äidin kuollessa sisarusparvi hajotettiin eri puolille Saloisten emäseurakuntaa.
Isänsä sukunimen Gumse hän vaihtoi äidinäitinsä Granbergiksi ilmeisesti ryhtyessään sotilaaksi vuonna 1773. Se selittäisi Mäkelän mielestä muun muassa sen, miksi Granberg pysyi rippikirjojen sivuilta pois. Todennäköisesti hän veljensä tavoin kuului Oulun Kuninkaalliseen Kevytjalkaväkirykmenttiin.
Emanuel Granbergin elämänvaiheita koskevan tutkimuksen takana ovat Jyväskylän yliopiston taidehistorian oppiaineen kirkkotaiteen ja -arkkitehtuurin tutkimusinstituutti ja Vihannin seurakunta. Paula Mäkelän tutkimuksen julkaiseminen on vireillä.
