Kolumni

Vihaisuuden sijasta tolkun vuosi – toivottavasti

Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe oli tänä vuonna vahvasti arvopohjainen ja toisten kunnioittamista sekä rauhaa korostava.

Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden professori ja Tosibox Oy:n toimitusjohtaja.
Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden professori ja Tosibox Oy:n toimitusjohtaja.

Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe oli tänä vuonna vahvasti arvopohjainen ja toisten kunnioittamista sekä rauhaa korostava. ”Kannan kasvavaa huolta siitä, miten kohtelemme Suomessa toisiamme”, totesi Niinistö viisaasti, viitaten meidän suomalaisten nopeasti muuttuneeseen tapaan keskustella. Väärinymmärretään toisiamme tahallisesti, levitetään valheita ja jakaudutaan ”meihin” ja ”heihin.” Huoli on aiheellinen.

Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden professori ja Tosibox Oy:n toimitusjohtaja.
Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden professori ja Tosibox Oy:n toimitusjohtaja.

Minun uudenvuoden toiveeni on, että tänä vuonna palaamme vihaisuudesta tolkun toimintaan – niin politiikassa kuin koko yhteiskunnassa, yhdessä eteenpäin katsoen ja toisiamme kunnioittaen. Huolestuttavana on pidettävä sitä, että tutkimuksien mukaan vihapuhe karkottaa ihmisiä myös politiikasta ja miten ihmisiä maalittamalla hiljennetään. Tämä on niin demokratian kuin yhteiskuntamme turvallisuuden kannalta vakava asia.

Edelleen kuulee sanottavan, että "ne on niitä netin puolella tapahtuvia asioita." Ajoittain vaikuttaa, että osasta aikuisia on tullut huonosti käyttäytyviä lapsia, kun pääsevät verkkomaailmassa nimettömänä asioita kommentoimaan. Aivan samat käyttäytymissäännöt pätevät niin digitaalisessa kuin fyysisessä maailmassa. Hyvä käytös kannattaa aina, ja tämän mielessä pitäminen on yksi tärkeä lähtökohta. Jussi Ahlroth kirjoitti hiljattain hyvin Helsingin Sanomissa todetessaan, että hyvät tavat ovat tapa pitää kiinni ihmisyydestämme.

Suomen henkinen ilmapiiri on kärjistynyt vihapuheen takia. Suomalaisessa keskustelukulttuurissa aggressiivisuus on informaatioteknologian arkipäiväistymisen myötä räjähtänyt lineaarisesti arkeen ja jokapäiväiseen kielenkäyttöön digitaalisilla turuilla ja toreilla, etenkin sosiaalisessa mediassa. Internet­aika ei anna armoa huolimattomuuksille, sillä äkkiseltään kirjoitettu mielenilmaisu kiertää sekunneissa maapallon ympäri.

Toki on muistettava, ettei vihapuhe rajoitu vain verkkomaailmaan. Trendi on hyvin huolestuttava, sillä vihapuhe on lisännyt ihmisten turvattomuutta ja ahdistusta.

Lisääntyvä vihapuhe heijastaa myös vastakkainasettelun kasvua Suomessa. Kun suhteellisen pienen maamme vahvuus perustuu yhteistyöhön ja yhtenäisyyteen, on tällä kehityksellä vakavia turvallisuusvaikutuksia. Esimerkiksi tekemässämme tutkimuksessa nuoriso nostaa keskeiseksi uhkakuvaksi yhteiskuntamme yhteenkuuluvaisuuden rikkoutumisen ja ristiriitojen kärjistymisen. Juuri niin on parhaillaan tapahtumassa. Valitettavasti.

Vihapuheen sekoittaminen sananvapauteen voi olla ongelma, kun vihapuhuja vetoaa sananvapauteen haukkuessaan tai vainotessaan jotain ryhmää tai tiettyä ihmistä. Asiattoman ja aggressiivisen kommentoinnin tulva on tuttua julkkiksille, poliitikoille, toimittajille ja asiantuntijoille. Jos tämä muuttuu uhkailuksi, on sen tavoite vaientaa asiasta puhuja. Silloin vihapuhe on uhka sananvapaudelle.

Vaikka vihapuhetta on vaikea aukottomasti ja kaikkiin tilanteisiin soveltuvana määritellä, ei se johtaa asian hiljaiseen hyväksyntään. Tärkeä askel vihapuheen hillitsemiselle on sen laaja julkinen tuomitseminen – vaikka ei olisikaan itse sen kohteena. Myös esimerkkien voima on suuri, ja erityisesti julkisuuden henkilöiden tulisi olla näyttää esimerkkiä. On tuotava esimerkiksi esille nollatoleranssi rasistiseen ja muuhun vihapuheeseen.

On syytä pitää mielessä, että menetettyä turvallisuuden tunnetta ja yhteiskunnallista ilmapiiriä on hyvin vaikea saada takaisin. Ei riitä, että asiasta puhutaan, jollei sille todellisuudessa tehdä jotakin. Vihapuheen torjumiseen ei ole ollut riittävästi tahtoa ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin sen kitkemiseksi. Edes selkeästi laillisuuden rajat ylittävään kirjoitteluun tai uhkaamiseen ei ole puututtu tehokkaasti. Tällainen toiminta nakertaa luottamusta yhteiskunnan toimivuutta ja turvallisuuden takaamista kohtaan. Pahimmillaan tämä johtaa ilmapiiriin, jossa ollaan valmiita siirtämään vihapuheet konkreettisiin tekoihin ja toteuttamaan väkivaltaa kaduilla.

Pelkästään lainsäädäntöä muutamalla, sosiaalisten medioiden alustoja siivoamalla tai viranomaisten määrää verkkomaailmassa lisäämällä ei vihapuhetta pystytä merkittävästi ehkäisemään. Yksilön vastuullisuus on tämän ongelman keskiössä – ja sen tärkein ratkaisu. Vihapuheen voiton avain löytyy kyvystä harkita, mitä sanoo. Tämän harkinnanvaraisuuden ja ihmisen vastuullisuuden asenteen lisääminen on ratkaisun keskiössä. Tätä asenneilmapiiriä on nyt vahvasti edistettävä läpi yhteiskuntamme.

Vaikka tulevaisuus nyt näyttäytyy teknologian kehityksen myötä ”kovien” matemaattis-luonnontieteellisten tieteiden arvostuksen nousuna, niin uskon alkavalla vuosikymmenellä ihmistieteiden merkityksen korostuvan. Arvojen, eettisyyden ja ihmisyyden tärkeys korostuu vääjäämättä.

Tässä ihmisyyden taistelussa olemme jokainen eturintamassa. Toivottavasti tolkullisina.

Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden professori ja Tosibox Oy:n toimitusjohtaja.