Tämä on viha-allergikoille. Tarkoitan viha-allergikoilla ihmisiä, jotka kaikessa kuulevat vihapuhetta. Kohta ei todellakaan uskalla sanoa juuri mitään pelosta, että joku kuulee sen vihapuheena.
Viha on oikea ja hyväksyttävä tunne. Nyt sen suuntaaminen ”vääriin kohteisiin” vain herättää paheksuntaa. Mistä viha lähtee, sen tietäminen saanee ymmärtämään, miksi jotkut purkavat vihaansa.
On olemassa tutkittua tietoa, että monen sukupolven takaa menneisyydestä voi nousta kokijalleen itselleenkin hämmästyttäviä vihan tunteita. Jokin sillä hetkellä akuutti tapahtuma voi aktivoida vihan, mutta se ei silti liity omaan senhetkiseen elämään. Vain tarkkaan perehtymällä suvun historiaan saattaa kokea ahaa-elämyksen; sieltäkö se kokemansa pelko ja viha tulevat.
Sotakokemukset ovat jo nousseet monen nuoremman sotaa kokemattoman ihmisen elämässä ihmetyttämään muodossa tai toisessa. Tätä sanotaan epigenetiikaksi, suomalaisena sanana käytetään taakkakertymää. Käytetään myös ilmaisuja tunnemuisti, tunneperimä ja solumuisti.
Harvat miehet puhuivat sodasta palattuaan kokemuksistaan, vaikka olisivat joutuneet kuinka pahoihin tilanteisiin. Ne vaiettiin. Ei ollut kriisiryhmiä kotiin palaaville kuten nykyisin tarjotaan pienemmistäkin onnettomuuksista.
Sodassa ei pelkureita hyväksytty, suuretkin tunnekokemukset painettiin sisään siinä luulossa, että ne unohtuvat. Ja juuri ne puhumatta jätetyt asiat sieltä nousevat aikojen perästä seuraaville sukupolville. Sisällissotaankin liittyvää taakkakertymää on vielä paljon käsittelemättä, vaikka siellä olleet ovat jo mullan alla. Puhumattakaan näistä myöhemmistä sodista. Muistot tulevat viiveellä.
Monissa muissakin asioissa on ollut mallina, että niistä ei puhuta. Esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyi tabuja, mistä ei uskallettu puhua, mutta suurta häpeää niihin liittyi. Ne häpeät ovat vieläkin nuorempien sukupolvien kärsittävinä. Tosin tuntuu, että nyt ei hävetä mitään. Ehkä se seksuaalisuudella revittely on vain merkki siitä, että menneisyydessä on paljon, mikä vaatisi selvittelyä. Me too -kamppanja on vihje siihen suuntaan.
Mutta onko niin, että viha-sanastakin vihaiseksi tulijat pitävät sisällään edellisten sukupolvien vihakertymää? Pitäisi mennä sukunsa perille ja selvittää, mitä kaikkea purkamatonta sieltä löytyy. Se kyllä edellyttäisi terapiaan menoa.
Hyvien alan kirjojenkin avulla pääsee pitkälle. Ohjeeksi mahdolliseen omatoimiseen terapoimiseen kannattaa lukea Antti Pietiäisen toimittama juuri ilmestynyt kirja Tunneperimä ja identiteetti. Ja saman kirjoittama tunnevyöhyketerapian oppikirja Tunne Antitunne Perimä.
Turun yliopistossa on meneillään epigenetiikkaan liittyvä laaja väestötutkimus. Sen yhtenä osana tutkitaan vanhempien kokeman psykososiaalisen stressin vaikutuksia lasten ja lastenlasten terveyteen, esimerkiksi sotatraumojen ja kuolemantapausten osalta.
Myös Aalto-yliopiston professorin, aivotutkija Lauri Nummenmaan tutkimukset osoittavat, kuinka tunteet koetaan kehon avulla ja kuinka ne voivat sairastuttaa.
Tiedekin vihdoin rupeaa olemaan kiinnostunut hoidoista, jotka ovat tuottaneet tuloksia, vaikka jotkut asiaan perehtymättömät ovat niitä uskomushoidoiksi nimittäneetkin. Hyvää matkaa vain omaan itseensä!
Maire-Liisa Salmela
Ylivieska
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.