Osaka Kun on tarkkana ja katselee tienviittoja matkalla Tallinnasta Pärnuun, saattaa huomata Vigalan tienviitan.
Viitta ei ole iso, vaan ei ole kyläkään - asukkaita on vain muutama sata. Paikka on kuitenkin maailmankartalla; sinne sen on heittänyt Gerd Kanter, kiekonheiton maailmanmestari vuosimallia 2007.
"Ei kai sen parempaa olekaan kuin voittaminen", Vigalan kuuluisin mies myhäilee.
Kanter voitti mestaruuden tuloksella 68,94.
Kanter ponnisti voittajaksi selkeästä haastajan roolista, niin maailman tämän kauden kärkimies kuin olikin. Kisan suurin suosikki kaksien edellisten kisojen kultamitalisti Liettuan Virgilijus Alekna kohtasi Osakassa voittajansa ensimmäisen kerran sitten vuoden 2005.
Aleknan voittoketju rapsahti poikki oikein kunnolla. Kanterin lisäksi edelle rynnivät myös Saksan Robert Harting (66,68) ja Hollannin Rutger Smith (66,42). Alekna heitti kisan jalkavaivaisena. Pohjevamma iski harjoitusheitoissa.
"Tietysti olen pettynyt, mutta onnellinen Kanterin puolesta - hyvä, että valtikka pysyy Baltiassa."
Kanterille voitto Aleknasta oli uran toinen, se makeampi sellainen.
"Ei minulla ole ollut häntä vastaan mitään henkistä kynnystä. Alekna vain sattuu olemaan maailman kaikkien aikojen paras kiekonheittäjä."
Kotirinki kullan kallis
Vigalasta Kanterin kodin takapihalta löytyy kullan kallis rinki. Sen on pojalleen valanut oma isä Jaan. Isä on ammatiltaan rakennusmies, mutta rinki ei kilpaile sileydellään isojen stadioneiden heittoalustojen kanssa.
Oli Kanterin onni, että MM-kisat heitettiin Osakassa. Oli onni, että Osakan rinki on tehty moukarimies Koji Murofushin toiveiden mukaisesti karheaksi. Kanter oli MM-ringissä kuin kotonaan.
"Tuossa pitää heittää vähän eri tavalla, ettei rytmi mene sekaisin", Kanter sanoi jo karsintakisan jälkeen.
Mestarin valmentaja Ruotsissa asuva islantilainen Vestein Hafsteisson oli pyörtyä onnesta, kun näki kisaringin.
"Kuin tehty Gerdille. Olin koko kisan ajan erittäin luottavainen", hymy kasvoillaan Nagai-stadionin käytäviä mittaileva valmentaja sanoo.
Takapihan rinki on mestarille rakas paikka. Sieltä limppu on lentänyt ensimmäisen kerran yli 70 metriä. Virallisesti raja ylittyi kesällä 2005 USA:ssa, ja on sen jälkeen ylittynyt seitsemän kertaa
MM-kisassa 70 metrin viivan yli ei tarvinnut mennä, mutta Kanter sanoo olevansa valmis hurjiin heittoihin.
"Maailmanennätys (74,08) on mahdollista syyskuussa Helsingörissä", 70 sentin päähän ME:stä heittänyt Kanter lupaa.
Seinillä NBA-julisteita
Gerd Kanter on aina halunnut olla urheilun huipulla. Alunperin laji suuria piti tehdä aivan jossakin muualla kuin kiekkoringissä. Kanterista piti tulla NBA-tähti tähtien joukkoon.
"Hain alaluokkien jälkeen Tallinnaan urheilukouluun koripalloilijana, mutta en päässyt. Olin liian huono", Kanter muistelee.
Koripalloinnostuksesta on kiekkomestarin lapsuuden kodissa yhä muistona pari seinällistä NBA-pelaajien julisteita.
Kiekonheiton Kanter aloitti vasta 16-vuotiaana, kun muutti Vigalasta yläasteelle Pärnuun. Sieltä löytyivät hyvä juniorivalmentaja ja asialliset harjoitusolosuhteet.
Todellisen potkun kohti maailmanmestaruutta Kanter sai aivan sattumalta keväällä 2000. Hänet bongasi innokas yleisurheilumies, Viron TV:n toimittaja Raul Rebane.
"Se oli 25. toukokuuta 2000. Menin pikkukisoihin katsomaan, mitä Erki Noolille kuuluu, ja näin Kanterin. Iso mies pisti silmään", Rebane muikistelee.
Siitä lähtivät pyörimään isot rattaat. Rebane hommasi Kanterille ammattivalmentajan Ruotsista. Seitsemän vuoden yhteistyö Hafsteissonin kanssa toi tiistaina kultaisen lopputuloksen.
"Nyt sitten ollaan tässä", managerin hommia nykyään hoiteleva Rebane hymyilee.
Hetken kuluttua korvasta korvaan leviää hymy myös Kanterin kasvoilla. Mies seisoo ykköspallilla, Viron lippua hinataan keskimmäiseen salkoon, ja Osakan illassa soi Mu isamaa, mu önn ja rõõm - virolaisten versio Maamme-laulusta.