Sodan ensimmäinen uhri on tunnetusti totuus. Konfliktin osapuolet näkevät vaivaa peitelläkseen tai kaunistellakseen omia tekojaan ja mustamaalatakseen vastapuolta. Kun totuus tai osia siitä tulee sitten ilmi, syyttävä sormi käännetään viestinviejään, jolla ei ole sinänsä osaa eikä arpaa tapahtumiin.
Epämiellyttävien totuuksien paljastamiseen erikoistunut WikiLeaks-verkkosivusto on joutunut nyt tähän syntipukin rooliin. Se toimitti itse ja kolmen arvovaltaisen tiedotusvälineen kautta julkisuuteen valtaisan määrän Afganistanin sodan karuudesta kertovia autenttisia dokumentteja vuosilta 2004-2009.
Reaktiot olivat odotettuja: Yhdysvallat tuomitsi teon, vähätteli tietojen merkitystä ja ilmoitti selvittävänsä vuotoa, Afganistan ei nähnyt niissä mitään uutta ja virallisesti Yhdysvaltain liittolainen Pakistan kiisti, että sen tiedustelupalvelu ISI olisi tehnyt yhteistyötä Afganistanin talebanien ja terroristijärjestö al-Qaedan kanssa.
Asiakirjojen aitoutta ei ole syytä epäillä. Kysymys on eittämättä historian merkittävimpiin kuuluvasta tietovuodosta. Sen eteen arvattavasti rikottiin lakeja. Vaikka näin olisi ollutkin, tiedoilla on kiistatta valtava yleinen merkitys. Asiakirjat sietivätkin tulla julki semminkin kun ne eivät ole tuoreita ja kun niistä karsittiin ennen julkaisua tiedot, jotka olisivat esimerkiksi vaarantaneet operaatioita.
Yhdysvalloille paljastukset ovat tietysti noloja. Presidentti Barack Obaman hallinnon osaa helpottaa se, että kootut mokat on helppo panna tuolloisen presidentin George Bushin hallinnon piikkiin. Obama yrittää nyt ratkaista sotaa uudella strategialla ja uusilla joukoilla. Paljastukset antavat Yhdysvalloille myös keinon painostaa Pakistania. Sodan lopputuloksen kannalta Pakistan on aivan avainasemassa.
Afganistanin sota olisi ilman tietovuotoakin tienhaarassa. Harva kiistää, että jolleivät kansainväliset ISAF-joukot saa niskalenkkiä ensi vuoden loppuun mennessä, koalitio on vaarassa hajota. Vieläkin tärkeämpää olisi, että Afganistanin hallitus ja turvallisuusjoukot pystyisivät ottamaan vastuun omasta maastaan.
Tietovuoto ja siitä seuraava julkisuus voivat vaikuttaa merkittävästi kansalaisten mielialoihin joukkojaan Afganistaniin lähettäneiden maiden kotirintamilla. Vietnamin sota oli historian ensimmäinen tv-sota, josta päivittäin Yhdysvaltoihin välitetyt raportit käänsivät osaltaan kotirintaman mielipiteen.
Afganistan on esimerkiksi Irakin sotaan verrattuna ollut tv-katsojilta paljon enemmän piilossa vaikeiden olojen ja raportointirajoitusten takia. Asiakirjavuoto täytti tietotyhjiötä ja voi auttaa kotirintamia esittämään päättäjilleen kriittisiä kysymyksiä. Päättäjät ovat niille vastuullisia, olipa se kuinka epämieluisaa tahansa.
Materiaalissa ei ole järisyttäviä uusia tietoja, mutta se täydentää sodan koko kuvaa. Julkaisun jälkiaallossa ISAF-maiden tulisi määritellä nykyistä tarkemmin aikataulu, jolla vastuu siirretään Afganistanille ja jolla joukot, suomalaisetkin, vedetään pois.