Rehellinen toiminta julkisuudessa olisi saattanut auttaa Ilkka Kanervaa säilyttämään ministerinsalkkunsa, arvioi kriisiviestintään paneutunut viestintäkonsultti Irene Kantor.
"Kirkasotsainen vastuunkanto auttaisi", Kantor luonnehtii.
"Jokainen meistä tekee joskus virheitä, poliitikotkin. Suuri yleisö on valmis antamaan anteeksi, jos sitä ajoissa pyytää."
Tämä kuitenkin edellyttää kömmähdysten suoraa myöntämistä. Viestinnän täytyy kohdata todellisuus.
"Selittelyt seis", konsultti suosittelee.
Kun kyse on itseaiheutetusta kriisistä, aikaa ei ole hukattavaksi - ei ainakaan päiviä, saati sitten viikkoja. Avoimuus saa viipyä korkeintaan tunteja, ehkä vain minuutteja. Kanerva-kohussa suoruuden paikka olisi ollut silloin, kun asiasta ensi kertaa kysyttiin.
Kantorin mielestä Kanervan viestinnästä jäi puuttumaan tarvittava voima. Jos kriisissä painiskelijasta ei ole vastuunkantajaksi, jonkun muun esimerkiksi puolueessa täytyy ottaa rooli.
Oikeaoppinen kriisiviestintä alkaa kuitenkin kriisin tunnistamisesta. Se ei ole helppoa. Poliitikoilta vaaditaan julkisuudessa paljon, ja heihin kohdistuva juoruilu lisääntyy.
"Tuntuu, ettei yksityiselämää enää ole", Kantor toteaa.