Pohjoisen Suomen teollisuuden lähes koko terävin kärki on ulkomaisessa omistuksessa. Tuhannet ihmiset Oulun läänissä saavat toimeentulonsa lihottamalla vierasta rahaa. Menneiden vuosien pääomapulasta on enää muisto jäljellä.
Ulkomainen raha on löytänyt Oulun tienoolle useita teitä. Pörssissä on ostettu pohjoisessakin työtä tarjoavien Nokian, Stora Enson ja UPM-Kymmenen kaltaisten jättiläisten osakkeita. Vapailla markkinoilla on käynyt kaupaksi äkkikasvussa olleita yrityksiä. Yhteen tekemiseen keskittyvät yhtiöt ovat myyneet rönsyjään eniten tarjoaville.
Myös kunnat läänin eteläalueella ja Kainuussa ovat muuttaneet sähköyhtiöitään rahoiksi ja kaupanneet ne vieraan omistukseen. Valtio on pannut yrityksiään myyntiin. Tässä imussa aluepoliittisin toimin aikoinaan synnytettyä Rautaruukkia on kaupattu siivu maailmalle. Yritykset, jotka ovat vielä tukevassa suomalaisomistuksessa, hamuavat ulkomaan rahaa yhtiöidensä pönkäksi. Kuten PKC Group, joka toimitusjohtajansa Harri Suutarin sanoin tavoittelee ulkomaalaisomistuksen nostoa neljänneksestä ainakin kolmannekseen.
Vieras raha vaurauttaa
Vieras raha on toivotettu tervetulleeksi pääomista vanhastaan köyhään Pohjolaan. Pankinjohtaja Juha Karjalainen Osuuspankista korostaa, kuinka myyjät ovat vaurastuneet ja kuinka vaurastuneet ihmiset panevat rahaa liikkeelle ja uutta yritystoimintaa alulle.
Professori Juha-Pekka Kallunki Oulun yliopistosta tähdentää puolestaan vieraiden tuomien pääomien ja markkinakanavien merkitystä.
Toisenlaisia ajatuksiakin on syntynyt. Niihin ovat antaneet aiheen Flextronicsin toimet. Tämä amerikkalaissomisteinen, Singaporessa kirjoilla oleva ja Yhdysvalloissa pääkonttoriaan pitävä yritys osti Ojala-yhtymän sieviläisiltä Ojalan veljeksiltä. Kaupan jäljet ovat rumat: tehtaita on pantu kiinni ja väkeä pellolle.
"Viimeaikainen kehitys, jossa tuotannollisia työpaikkoja siirtyy pois Oulusta, olisi tapahtunut joka tapauksessa omistuspohjasta riippumatta", Juha-Pekka Kallunki arvioi.
Flextronicsin toisenlaisiin toimia Juha Karjalainen kommentoi: "Kapitalismi on tällaista. Tuotantoa siirretään sinne, missä se on edullisinta. Tällaiset yritykset ovat koko ajan liikkeessä."
Kapitalismin eri kasvot
Suomalaisen kapitalismin kasvot näyttävät tänään perin erilaisilta kuin menneinä vuosikymmeninä. Suuryritysten omistajia on vaikea hahmottaa yhtä yksilöidysti kuin sotien jälkeen Waldenien, Ehrnroothien, Kivekkäiden ja Ahlströmien hallitessa rahamaailmaa.
Pitkään suomalaisen teollisuuden omistus jakautui Yhdyspankin ja Kansallispankin leireihin. Vanhan pankkien ja vakuutuslaitosten hallitseman omistusjärjestelmän murtuminen alkoi 1980-luvun lopulla rahamarkkinoiden vapautuksesta ja jatkui 1990-luvulla pankkikriisin aikana tapahtuneessa omaisuuden uusjaossa. Ulkomainen kiinnostus suomalaisia yrityksiä kohtaan heräsi.
Tästä elävä esimerkki on Nokia, joka tarjoaa työtä viimeisen virallisen tilaston mukaan noin 4 300 ihmiselle Oulun läänissä. Alihankkijoidensa kautta tuhansille muille. Vielä kymmenkunta vuotta sitten suomalaisomistuksen osuus Nokiassa oli 60 prosenttia, kun se nyt on vajaat 10 prosenttia.
Nokialla on niin sanottujen institutionaalisten sijoittajien lisäksi 1,5 miljoonaa yksityissijoittajaa Yhdysvalloissa, 350 000 Saksassa ja 150 000 Ruotsissa. Suomessa heitä on 10 000 vähemmän kuin Ruotsissa. Amerikkalaisomistus kasvoi Nokian listauduttua New Yorkin pörssiin vuonna 1994. Ulkomaalaisomistuksesta noin 40 prosenttia on Yhdysvalloista.
Luuta on lakaissut
Omistusjärjestelmän muutokset ovat olleet näkyvimpiä suurteollisuudessa. Nokian rinnalla suurten metsäjättien Stora Enson ja UPM-Kymmenen omistuksesta suuri osa on myyty maailmalle. Stora Enson omistuksesta Suomen ulkopuolella on yli 70 prosenttia, kun se kymmenkunta vuotta sitten oli alle 20 prosenttia
UPM-Kymmenessä kehitys on kulkenut samaan suuntaan. Vuonna 1996 ulkomaalaiset omistivat 37 prosenttia yhtiöstä ja nyt 65 prosenttia. Valtio on pitänyt itsellään oikeuden vähintään viidennekseen Rautaruukista. Kymmenessä vuodessa ulkomainen osuus on kasvanut tässäkin yrityksessä 13:sta 33 prosenttiin.
Johtaja Jukka Pekkarinen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta kertoo muutosten jossain määrin heijastuneen myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, mutta ei siinä laajuudessa kuin suuryrityksiin.
"Kotimainen piirre on, että pieniä yrityksiä on sulautunut suurempiin yrityksiin. Tyypillinen yrityksen kasvukuva on, että kasvavan yrityksen omistus myydään jossain vaiheessa osaksi suurempaa yritystä", Pekkarinen toteaa.
Osakkeen arvo nousee
Ulkomaalaisomistus tietoliikenne- ja elektroniikkateollisuuden alihankkijana, tai sopimusvalmistajana, kuten nykyään tavataan sanoa, toimivassa PKC-Group Oyj:ssä on vielä vaatimaton, mutta ei merkityksetön.
Tämän Pohjolan Kaapelin perustalle rakentuneen yhtiön osakkeista 25 prosenttia on vierasmaalaisessa omistuksessa; suurimpana omistajana virolainen As Harju Elekter reilun kymmenyksen lohkollaan.
"Ulkomaalaisten institutionaalisten sijoittajien kiinnostuksella on suuri merkitys. Kun osakkeilla käydään kauppaa riittävästi, se takaa aidon hinnanmuodostuksen. Jos kauppaa käydään pelkästään suomalaisten osakkeenomistajien kesken, aitoa hintaa ei synny, hinta jää liian alhaiseksi", väittää toimitusjohtaja Harri Suutari.
Hänen mukaansa ulkomaalaisten mukaantulolla osakkaaksi ei ole mitään merkitystä varsinaiseen operatiiviseen toimintaan.
"Mutta yhtiölle ja osakkeenomistajille on suuri merkitys sillä, että osake on oikein arvostettu. Osakkeenomistajat haluavat oikean korvauksen osakkeesta, jos käyvät kauppaa sillä. Myös yhtiö voi käydä kauppaa omilla osakkeillaan, niin kuin olemme tehneet. Oikein arvostettuna osake on arvokas maksuväline", Suutari korostaa.
Pankinjohtaja Juha Karjalainen näkee ulkomaalaisten tuovan yritykseen paitsi rahaa myös muita voimavaroja, uskottavuutta, kokoa ja maailmanlaajuisen jakeluverkon. "Pääsääntöisesti isommat firmat, jotka ostavat yrityksiä täältä, haluavat säilyttää niiden toiminnan, ja osto on ollut myönteinen yrityksen kehityksen kannalta."
Pörssin kautta tapahtuvan omistuksen lisääntyminen on Jukka Pekkarisen mukaan merkinnyt yritysten pörssiarvon, osakekurssin merkitystä yritysjohdon onnistumisen mittana. Tätä kautta se vaikuttaa yrityksen päätöksiin. Kannattavuuden jatkuvasta ylläpidosta on tullut tärkeä vaikutin johdon tekemisiin.
Vaikka ulkomaanraha on vienyt suurten yhtiöiden omistuksen kauas maailmalle, on kotimainen omistus pitänyt pintansa etenkin pienessä ja keskisuuressa yritystoiminnassa. "Suurimmassa osassa alueen yrityksistä paikallinen omitus on keskittynyt yrittäjäomistajille, joiden käsissä se on tiukasti", Juha-Pekka Kallunki sanoo.
Kasvuhakuiset haluttuja
Omistusrakenteeltaan perheyrityksen kaltaiset pörssiyhtiöt alkavat olla historiaa. Malli löytyy vielä Sievistä, Takasen perheen tiukasti isännöimä Scanfil Oyj. Vaikka yritys kuuluu voimakkaiden kasvuyritysten ryhmään, vasta 0,44 prosenttia osakkeista on ulkomaisessa omistuksessa.
Suomi ei syrjäisen sijaintinsa ja pienen markkina-alueensa vuoksi ole kovin houkutteleva sijoituskohde ulkomaailmaan raharikkaille. Vierasta rahaa on tullut tänne lähinnä voimakkaan kasvun yrityksiin, kuten Nokia-ryppääseen sekä perinteiseen teollisuuden selkärankaan - puunjalostusteollisuuteen.
"Oulun alueen yrityksistä kovin moni ei ole kasvuhakuinen. Aitoa kasvuyritystä ei taida tällä hetkellä olla, jos verrataan takavuosiin Microcellin ja Polar Elektron kiihkeän kasvun aikoihin", Juha Karjalainen sanoo.
Pääomista ei ole pulaa niin kuin menneinä vuosikymmeninä. "Suurempi pula on hyvistä yrityksistä, joilla on realistiset mahdollisuudet saada aikaan kansainvälistä kasvua, siis kasvavaa liiketoimintaa. Niitä sijoittajat etsivät", Juha-Pekka Kallunki korostaa.