Kuluneella viikolla oli tapahtua ihan kummia. Hallitus oli vähällä kaatua. Sellaista ei ole tapahtunut vuosikausiin, sillä hallitukset ovat istua jöllöttäneet kuin Junttilan tuvan seinässä, vaikka olisi mitä tapahtunut. Mutta tällä kertaa demarit kiusasivat keskustalaisia niin, että jopa Tanja Karpela uhkasi lähteä hallituksesta. Siinäpä olisi sitten jäänyt tynkähallitus istumaan budjettiraamit kaulassa.
Peräänantamattomissa neuvotteluissa kuitenkin päästiin vielä sovintoon, jonka vakuudeksi demaripomo Eero Heinäluoma vieraili kepulaisten tuuletuskokouksessa. Se oli vähän samanlainen tapaus kuin jos kenraali Custer olisi vieraillut aikoinaan intiaanipäällikkö Istuvan Härän tiipiissä ja poltellut kaikessa ystävyydessä rauhanpiippua - paitsi että nykyisin ei enää rauhanpiippuja poltella, koska tiedetään, että tupakointi tappaa varmemmin kuin sota.
Heinäluoma ihastui ikihyviksi kepulaisiin. Jo osaavat olla rehellistä porukkaa. Täällä sitä sanotaan asiat niin kuin ne ovat. Tässähän rupeaa kohta ymmärtämään näitä, Heinäluoma päivitteli järkyttyneenä, sillä eihän hän ole tuollaiseen tottunut omassa puolueessaan.
Vielä enemmän järkyttyi puheenjohtaja Heinäluoman ja pääministeri Matti Vanhasen edeltäjä Paavo Lipponen, joka ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Eihän vanha työväenliikkeen körmy kestä katsella tuollaista lepertelyä ja luokkasopuilua ainakaan virka-ajalla.
Mutta miten tästä jatketaan? Onko Heinäluoma ihastunut kepuun niin perinpohjaisesti, että jää sinne olemaan? Se voi olla hyvinkin mahdollista, sillä onhan Heinäluoma ainakin nimensä puolesta lähempänä maalaisliittoa kuin demareita. Katsokaapa vain kesällä, kumpia on enemmän pellolla heinää luomassa seipäille, kepulaisia vai demareita.
Myöskään kepun puolella ei välttämättä vastusteta tulokasta. Presidentinvaalien jälkeen vaisuun Matti Vanhaseen on oltu hieman tyytymättömiä, ja hänelle etsiskellään seuraajaa jopa julkisesti. Valmiita puoluejohtajia ei ole tarjolla joka oksalla, mutta Eero Heinäluoma olisi juuri sellainen, sopivasti sisäänajettu Sdp:ssä ja jotakuinkin yhtä räväkkä kuin elefantti posliinikaupassa. Hän toisi kepuunkin väriä ja vipinää.
Jos näin käy, arvatenkin melkoinen joukko demareita seuraa johtajaansa. Pitkän päälle kehitys johtaa siihen, että kepu ja Sdp yhtyvät. Se taas merkitsee, että vasemmistoliiton entisestä johtajasta Suvi-Anne Siimeksestä tulee kepulainen, koska hän on aikonut liittyä Sdp:hen. Hänen kaupantekijäisinään tulee mukana ainakin puolet muusta vasemmistoliitosta.
Keskustan toisella reunalla, kokoomuksessa, on ehdoteltu yhteistyön tiivistämistä kepun kanssa. Jos keskustasta, demareista ja vasemmistosta syntyy suurpuolue, kokoomuksen on pakko mennä mukaan samaan porukkaan, muuten se ei pääse ikinä hallitukseen. Näin on syntynyt Suomen yleiskeskustapuolue, jonka ulkopuolella vasemmalla ja oikealla on vain pieniä sirpalepuolueiden rippeitä.
Vasta silloin nähdään, oliko viisasta kutsua Eero Heinäluoma kepun tuuletuskokoukseen, vai olisiko sittenkin pitänyt antaa hallituksen hajota.