Thaimaasta tulleiden marjanpoimijoiden kaikki korvausvaatimukset kannattamattomasta marjamatkasta Suomeen hylättiin Kainuun käräjäoikeudessa noin viikko sitten.
Marjanpoimijoiden vaatimukset koskivat kesää 2013. He pettyivät ansioihinsa ja heidät Suomeen kutsuneen marjayhtiön toimintaan.
Käräjäoikeus ei velvoittanut suomalaisyhtiötä korvaamaan poiminnan keskeytymisestä koituneita kustannuksia poimijoille. Oikeus katsoi, etteivät yhtiön etukäteen esittämät arviot marjojen ostohinnoista olleet sitovia.
Juttunsa hävinneet thaimaalaiset tuskin rientävät ämpäreiden kanssa suomalaismetsiin tänä kesänä. Muita poimijoita on kuitenkin tulossa, mutta selvästi vähemmän kuin takavuosina.
Ulkomaalaisista marjanpoimijoista suurin osa on perinteisesti tullut Thaimaasta. Viime vuonna thaipoimijoita tuli yli 3 600, tänä vuonna heidän määränsä on Suomen Thaimaan-suurlähetystöön tulleiden viisumihakemusten mukaan jäämässä noin 2 500 poimijaan.
Poimijoiden määrän pienentyminen tarkoittaa sitä, että osa marjayrityksistä ei saa niin paljon väkeä metsiin kuin haluaisi.
Osa yrittäjistä taas on itse vähentänyt poimijoiden määrää.
Thaipoimijoiden haluttomuus tulla Suomeen liittyy pääosin epävarmuuteen kesän ansioista. Tulot ovat kytköksissä luonnonmarjojen satoon ja marjoista maksettavaan kilohintaan. Kumpaankaan poimija ei itse voi vaikuttaa.
Marjayrityskin joutuu sopeuttamaan maksamansa hinnan marjojen maailmanmarkkinahintaan. Siihen se ei voi vaikuttaa, mutta moneen muuhun asiaan voi.
Thaimaalaiset metsämarjanpoimijat ovat moittineet suomalaisia marjayrityksiä huonosta kohtelustaan. Yritysten on otettava kritiikki tosissaan, sillä ne eivät voi välttää vastuutaan poimijoiden kohtelusta. Heille pitää järjestää kunnolliset mahdollisuudet ansaita ja elää Suomessa.
Työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoministeriö tekivät vuonna 2014 marjateollisuuden yritysten kanssa aiesopimuksen viisumivelvollisista maista tulleiden ihmisten, käytännössä lähinnä thaimaalaisten, marjanpoiminnasta.
Sen mukaan poimijoita kutsuvan yrityksen on järjestettävä mahdollisuus ansaita vähintään 30 euroa päivässä.
Lisäksi yritykset sitoutuvat muun muassa parantamaan poimijoiden perehdytystä ja opastusta. Sopimuksessa puututaan myös poimijoilta veloitettaviin kuluihin ja asetetaan tiukempia kriteereitä asumiseen, ruokailuun ja peseytymismahdollisuuksiin.
Suomalaisyritysten on pystyttävä turvaamaan vähintäänkin aiesopimuksen määrittelemät elämisen edellytykset marjastajille.
Mitä paremmin poimijat Suomessa ansaitsevat, sitä paremmin marjayrittäjät menestyvät.
Ja mitä paremmin suomalaiset vieraita kohtelevat, sitä helpompaa on värvätä heitä jatkossakin Suomeen. Heidän työllään on suuri merkitys Suomen elintarviketeollisuudelle.