Suomen maajoukkueella ja sen kannattajilla oli eilen syynsä ilonpitoon.
Matkoiltaan Suomi ei arvoturnauskarsinnoissa ole liioin päässyt juhlimaan kolmea pistettä. Ei varsinkaan silloin, kun vastassa on ollut jokin muu kuin aivan pieni jalkapallomaa.
Kahdessa edellisessä MM-karsinnassa Suomi pelasi vieraissa mm. Kreikkaa, Englantia, Romaniaa, Tshekkiä ja Hollantia vastaan. Tuloksena noista vierasotteluista oli Suomelle paljon kokemusta ja tasan nolla pistettä.
Wales on kansainvälisen jalkapalloliiton rankingissa sijalla 68, joten ei sitä aivan suurimpien jalkapallomaiden sakkiin voi laskea. Viimeisellä listalla sijalla 57 oleva Suomi voi kuitenkin nauttia voitostaan täysin rinnoin.
Lauantain ottelun lopputulos merkitsi sitä, että pelaavista joukkueista vain toisella säilyi lopputurnausunelma hengissä. Jari Litmasen, Jonathan Johanssonin ja kumppaneiden ansiosta tuo toinen on Suomi.
Walesin karsinnat ovat käytännössä ohi. Valmentaja John Toshackin nuori joukkue voi pettymyksen nieltyään alkaa keskittyä vuoden 2112 EM-karsintaan.
Suomi näytti Cardiffissa lauantaina kahdet kasvot.
Ensimmäisen puolituntisen ajan näytti siltä, että joukkue jatkaa siitä, mihin se viime lokakuun surkeassa Venäjä-ottelussa jäi.
Wales vei, ja Suomi vikisi. Se oli aluksi pelin henki, eikä Suomi saanut järjestettyä oikeastaan ensimmäistäkään tekopaikkaa Wayne Hennesseyn vahtimalle maalille.
Ensimmäisen jakson lopussa ja varsinkin toisella jaksolla henki muuttui täysin. Suomi otti kentän haltuunsa, käytti tilan hyväkseen, eikä päästänyt Hennesseytä enää helpolla.
Viime helmikuussa Jari Litmanen vietti 38-vuotissynttäreitään. Eilen hän oli Millenium-stadionin iäkkäin, jos ottelun tuominnutta ja Litmasta päivälleen neljä vuotta vanhempaa espanjalaista Eduardo Iturralde Gonzálesia ei lasketa mukaan.
Litmasta on jo runsaan viiden vuoden ajan kehotettu hellittämään ja jättämään kentät nuoremmille. Taas kerran Litmanen vastasi kehottajille. Ja varsin painavasti vastasikin.
Miehen vahvat osa-alueet jalkapallo-nimisessä pelissä ovat niin vahvat, että nuoremmat jäävät kauas taakse. Wales-ottelussakin FC Lahden kokenut pelaaja näytti loistavaa pelinlukutaitoaan ja jakoi älykkäitä ja tarkkoja pystysyöttöjä kärkeen. Niistä yhden seurauksena syntyi Suomen avausmaali loppukesällä 34 vuotta täyttävän Johanssonin viimeistelemänä.
Siinä puhuivat kokemus ja taito.
Suomen onneksi maajoukkueen peli ei tietenkään ollut yksin Litmasen varassa.
Jalkapallossa puhutaan usein joukkueen saranapelaajasta. Ja juuri sellainen taitava Litmanen on. Hänen roolinsa kentällä on suuri.
Monet sanovat, että se on jopa liian suuri ja kysyvät, mitäs sitten tehdään, kun meillä ei ole enää Litmasta?
Päävalmentaja Stuart Baxter säilyi ryöpytykseltä, ja Suomi säilytti mahdollisuutensa suureen unelmaansa.
On aivan sama, miten Suomelle käy ensi keskiviikon ns. harjoitusmaaottelussa Norjaa vastaan, koska Oslossa ei pisteitä ole jaossa. Wales-voiton ansiosta Palloliitto voi aloittaa täysrummutuksen kesäkuun Liechtenstein- ja Venäjä-karsintaotteluihin.
Suomen lauantainen esitys ja Palloliiton rummutus takaavat täyden tuvan olympiastadionille ainakin jälkimmäiseen otteluun.
Silloin on taas kerran paljon pelissä.
hannu.wilenius@kaleva.fi